torstai 20. huhtikuuta 2017

Pariisin Kevät - Kuume


Kuudes albumi on nimeltään kuume. Kuudes albumi. Aika harva yhtye nykyään enää pääsee kokoonpanollaan tällaiseen määrään loistavaa musiikkia, hattua päästä Pariisin Keväälle!

Kiinnostukseni yhtyettä kohtaan on kaiken aikaa latistunut, vaikka periaatteessa sille ei ole mitään syytä. Luulen sen kaikkiaan liittyvän siirtymääni lisää elektronisen musiikin puolelle, jolloin perinteisestä rock/pop maailmasta tulee vanhanaikaista tai vaikeammin lähestyttävää.

Perinteistä poiketen myös mielenkiintoisia polveilevia kappaleita löytyy tältä levyltä, esimerkiksi synavetoinen Liukuovet. Elektronista vibaa on riemukseni havaittavissa kautta linjan, muttei kovin vahvasti - eli mitenkään alkuperäisestä maailmasta tässä ei olla kaukana. Ehkä siihen liittyy lopulta tietynasteinen kyllästyminen yhtyeeseen. Kuudes albumi on kiistatta aika erilainen kun vaikka kaksi ensimmäistä, mutta ei enää kovinkaan omintakeista kahdesta edellisestä.

Pariisin kevät on kaiken aikaa parantanut juoksuaan, eikä tunnu tinkivän laadusta missään vaiheessa. Vaikka musiikkia tuntuu syntyvän verrattain verkkaisella tahdilla, on levy toisensa jälkeen laadukkaampaa ja viimeistellympää Pariisin Kevättä. Silti tuntuu, että Kuume ei erotu enää muusta tuotannosta edukseen. 3/5

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Presidentti

Maanjäristys Nurmijärvellä, presidentin murhayritys ja salainen ohjusten laukaisualusta. Kaikkialla on salaliittoja ja vaaroja. Näin voisi kuvailla presidentti- sarjan kahdella lauseella.


Ylen draamasarja Presidentti vaikuttaa ensikuulemalta Remeksen romaanilta, alkuasetelma on lupaava, joka matkan aikana lässähtää kokoajan pahemmin. Ohjelma jota puffataan samalla sinetillä kuin jauhelihaa, saa muuten automaattisesti jauhelihan uskottavuuden.

Tarina on epäuskottava ja luonnoton, tapahtumat ovat liian absurdeja ollakseen todentuntuisia. Entistä vaikeammin lähestyttäväksi tarina tulee, kun osa maailmasta on totta (kuten valtiot, EU ja Nato), mutta suuri osa toimijoista on lähmäisesti sinne päin (Rosatom onkin Rosreaktor jne). Salaliitot ja juonittelu ei tunnu kiinnostavalta ja poliittisesti kiihottavalta draamalta, vaan hyvin likaiselta ja lähmäiseltä kauttaaltaan. Setämiehet kylpytakeissa jossain saunaosaston takkahuoneessa nyt vaan ei ole enää mitenkään ajankohtaista kuvastoa.

Dialogi on kömpelöä, yhtäältä uskottavaa ja virkamiesmäistä, toisaalta presidentistä rakennetaan outoa henkilökuvaa joka särjetään lopuksi aika kliseisellä "paha saa palkkansa" asetelmalla, sympatiat ovat toki petetyn vaimon puolella jo valmiiksi

Sarja on samaan aikaan kallis, että halpa. Puitteisiin on panostettu, mutta valaisu ja kuvaus muistuttaa lähinna kotikatua. Tunnus on nostattava ja mahtipontinen fanfaari, joka on kuin väärästä ohjelmasta. Presidentti on liian täynnä eripareja ja ristiriitoja, ollakseen hyvä tv draama.