maanantai 14. maaliskuuta 2016

Sia - This Is Acting


Elossa.

Sia:n seitsemäs studioalbumi tulee räjähtäen sisään. Tällä kertaa levy tuntuu monipuoliselta - mikä lienee seurausta albumin syntyseikoille: Levyn biisit ovat suurimmilta osin kirjoitettu muille artisteille, mutta ovat syystä tai toisesta jääneet lopulta levyttämättä. Mielestäni tämä kokoelma ansaitsikin nähdä päivänvalon - tieto siitä, että joku muu on nämä biisit tietoisesti jättänyt levyttämättä lisää niiden viehätystä jollain kierolla tavalla. Hinnaksi muodotuu kuitenkin tietty kokoelmanomaisuus - Albumi ei tunnu täysin yhtenäiseltä, vaikka sitä tuotannolla onkin saatu hienosti hitsattua. Tämä nyt tosin on vain henkilökohtainen tuntemus, enkä usko monenkaan tähän kiinnittävän suurensuurta huomiota.

Tuotanto on suureellinen, kohdallaan, taitavaa ja mitä näitä nyt on. Ehkä häiritsevin yksityiskohta liittyy juuri sinkkujen valintaan, levyltä on ollut soitossa monta voimakasta ja taitavaa biisiä, mutta kaikki levyn riehakkaammat rallit ovat saaneet jäädä levyntäytteeksi - syystä?

Se olennainen kuuma peruna on kuitenkin se, pitääkö Sian äänestä vaiko ei. Esimerkiksi Alive on mielestäni huipputuotos, vaikka hermojaraastava äänen särkyminen on kieltämättä samaan aikaan taidokasta ja kamalaa. Pääosin olen tykästynyt siihenkin biisiin, mutta olen kuullut runsaasti negatiivisiakin kommentteja siitä.

Naamattomuus ei välttämättä ole ihan perusteltua, mutta ulkomusiikilliset seikat voi toki jättää sikseen. Sia osaa tehdä musiikkia, sekä itselleen, että muille. 4/5

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Eevil Stöö - Iso Vauva Jeesus


Pelottava, ei paha.

Stöön musiikissa on vaaraa, se maistuu ja tuntuu, ja se on nimenomaan se mistä tässä maksetaan. Kliseisesti ilmaistuna, tämä levy ei taatusti avaudu ensimmäisellä kuuntelukerralla - mikäli siis edes kiinnittää huomiota sanoituksiin. Älkää toki ymmärtäkö väärin - levy on todella raskas, ja sen läpi kahlaaminen voi olla työmaa, mutta palkinto on sitäkin huikeampi.

YleX tituleeraa Stöötä suomen salamyhkäisimmäksi räppäriksi, jos hiihtomaskia ei oteta lukuun - levyn tarinat ovat kuitenkin aiempaa henkilökohtaisempia. Musiikissa on rouheutta ja tarttumapintaa. Todella toivottua vastapainoa vesipäiselle itsetietoisuudelle joka saa valitettavan paljon huomiota nykypäivän musiikissa.

Iso vauva jeesus on todella kaukana siitä kokoomuskuplasta josta meille on musiikkia yritetty myydä jo pitkään. Stöö uskaltaa sanoa, ettei asiat aina mene kuin kiiltäväpintaisissa lehdissä - tai että elämä ei ole pelkkää pintaliitoa onnistumisesta toiseen.

Tältä levyltä on vaikeaa tehdä erityisiä nostoja, mutta jos ja kun jotain pitää mainita, mainitaan sitten Tyyppaa Viel ja Luurangon Luut. Koko levy on melko yhtenäinen, joskin yllättäviä ja moderneja koukkuja löytyy sieltä täältä. Näin synkkä levy ei ikävä kyllä tule löytämään suurensuurta yleisöä, ja Cheekin keikat tullaan valitettavasti myymään loppuun jatkossakin. Silti Eevil Stöö jaksaa valaa uskoa myös sydänverellä kirjoitettuun musiikkiin omassa genressään.

Jos kuuntelet tänä vuonna vain yhden kotimaisen räppilevyn, se voisi olla tämä 4/5

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Vilma Alina - Ufoja


Tule kuopaksi tiehen.

Vilma Alina hivuttautui radiosoittoon kuin varkain, ja on viimein julkaissut uuden albuminsa: Ufoja. Robinin kosketinsoittajanakin tunnettu Vilma Alina kuuluu uuteen suomalaisten naispoppareiden aaltoon. Kiehtovien lyriikoiden, ja miellyttävän äänensä ansiosta joukosta erottuva Vilma Alina voi olla parasta ihan kohta. Tarpeeksi häiritsevän iskevä sinkkubiisi Juha88 tanssittaa jengiä hiestä märkänä ympäri suomen - Lupa on odottaa vielä monta tarttuvaa hittiä tältä tehtaalta.

Nimikkobiisi Ufoja:n lisäksi maininnan ansaitsevat biisit Älä jahtaa lentokoneita, Aja pois ja radiossakin soinut Ota mut niin. Jotka ovat oivaltavaa ja kihelmöivää poppia rakkaudesta. Siis parasta mitä tällä levyllä on tarjota. Oivaltavien ja loistavienkin kappaleiden lisäksi levyltä löytyy valitettavan monta täytebiisiä, tai sitten niihin ei vain ole ehditty kiinnittää samoissa määrin huomiota.

Joidenkin biisien hämmentävät ratkaisut jäävät häiritsemään liiaksi, toisissa ne kuitenkin löytävät paikkansa ihan mukiinmenevästi. Erityisesti jää harmittamaan levyn epätasaisuus. Osa biiseistä on vaan niin loistavia, ja samaan aikaan osa jää auttamatta jalkoihin.

Ufoja on sekoitus korkealentoista ja ihastuttavaa suomalaista pop musiikkia, paikoin kuitenkin vain keskinkertaista. 3/5