keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Joskus omena ei riitä.

Olen lähtenyt pc maailmasta jo vuosia sitten, ja olen ollut verrattain tyytyväinen. Tähän asti.

Muutamassa vuodessa olen kyllä varsin kiitettävästi päässyt tipahtamaan kärryiltä. Komponenttien arsenaali on nykyään runsaudensarvi (niin hyvässä kuin pahassakin), ja jo pelkästään kokojen ja yhteensopivuuksien kanssa menee helposti peruskäyttäjiltä sormi suuhun. Tukeuduin itsekin ystävien apuun joilla tämä maailma on paremmin hallussa, ja viime kasauksesta ei ole vuosikymmentä.

Aikataulu ei ole sairaan nopea tai värikäs, mutta eiköhän peruskokoonpano ole kasassa tässä kahden palkkapäivän kuluessa. Lähtökohta on kuitenkin tehdä kaikinpuolin semi kokoonpano - ei mitään lennonjohtotornia.

Alkutilanne on tässä:

 


BitFenix Prodigy M, Arctic white

Okei, nämä "lanikahvat" on kyllä läpät, mutta häiritsee ketä häiritsee. Tätä mallia saa pärähtelevissä väreissä (ystävälläni on oranssina) - mutta päädyin itse tähän arctic white- malliin. Tässä kämpässä on niin musta/punainen sisustus, että olen alkanut käydä varovaiseksi niiden värien kanssa. (Ihan niinkuin yksi kotelo olisi jotenkin dramaattinen mullistus?).

Jos jotakin pärähtävää jonnemoodia tekee mieli hakea, niin saatan repäistä yläpaneelin tuulettimiin ledilliset versiot. Muuten olen kyllä suhteellisen allerginen piriseville ja päriseville tietokoneille. - Tähänkin malliin saa muuten sivupaneeleita ikkunallisina, en tuomitse jos jotakuta ne kiinnostavat, mutten koe itse siellä olevan niin kiinnostavaa, että sitä jaksaisi juuri katsella :D

Jäämme odottamaan..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti