perjantai 26. helmikuuta 2016

Kaupunkilaisen lasikuisti

Pienissäkin asunnoissa on yksi pikkujuttu joka lisää asuinmukavuutta merkittävästi. Nimittäin parvekelasit.



Tai siis tietysti jos istuu aina sisällä, niin ei kai tällä sitten ole niin merkitystä. Itse riemuitsen suuresti. Halusin vain kertoa tämän :DDD

tiistai 23. helmikuuta 2016

Maj Karma - Peltisydän


Uudet vanhat kuviot.

Maj Karman paluuta on jo ehditty odottaa, yhtye ilmoitti jäävänsä tauolle vuonna 2009 - ja ainakin omiin korviini se käytännössä kuulostaa suht samalta kuin lopettamisilmoitus. Herra Ylppö on silti ollut kaiken aikaa tutkalla, Herra Ylppö & Ihmiset kollektiivinsa kanssa, joten varsinaiselta radiohiljaisuudelta on vältytty. Maj Karman odotettu paluu on vihdoin täällä, ja voi pojat taas millainen levy se onkaan!

En osaa sanoa millä asteikolla yhtye oikeasti jatkaa siitä mihin se 2009 jäi - mutta tauon voisi väittää tehneen hyvää. Levyn suoraviivaisuus saa vastapalloa moniuloitteisimmista lyriikoista, ja kaikki ei suinkaan aukene ensimmäisellä kuuntelukerralla.  Paletti pysyy kuitenkin ihan kiitettävästi kasassa, ja onkin syytä kiittää yhtyeen jäseniä - sekä tunnustaa siitä kokemuksen määrästä, joka mahdollisti näin hiotun paletin. Pieni plusmiinus on toki paikoin runsas tulkinnanvaraisuus, joten useampi kuuntelukerta on välttämätön - ainakin niille jotka eivät ole täysin sisässä Maj Karman maailmassa jo entuudestaan.

Hauska oivallus on myös levyn onnellinen loppu, joka on biisi onnellinen loppu, mainitsemisen arvoisia ovat myös Pelastakaa Lapset ja Kukaan Ei Huomaa Mua.

Peltisydän ei mekasta turhia, vaikka yllätyksiäkin mahtuu matkan varrelle. Pienin varauksin tämä saattaa olla paras Maj Karma koskaan! Antakaa tälle levylle hetki aikaanne. 4/5

maanantai 22. helmikuuta 2016

Peli pähkinänkuoressa: Counter-Strike: Global Offensive

Ei liene tarpeen kirjoittaa varsinaista arviota neljä vuotta vanhaan peliin, mutta koska sen suosio on pikkuhiljaa kiistaton myös suomessa: kynäilin pienen yleispätevän tekstin mistä pelissä on kyse. Niin aloittelijoille kuin vaikkapa pelaavien lasten vanhemmille:


/Mikä?
Taktinen ensimmäisen persoonan ammuntapeli.


/Pelin perusperiaatteet
Pelissä vastakkain ovat kaksi joukkuetta: Terroristit, sekä erikoisjoukot. Pelimuodosta riippuen tavoitteena on joko eliminoida koko vastapuoli, ja/tai suorittaa tehtäviä, kuten pommin ajastaminen, tai panttivankien pelastaminen.

Taktiikoiden hiominen ja joukkueena toimiminen on edellytys menestyäkseen pelissä. Joukkueen keskinäinen työnjako ja kommunikaatio on tärkeä osa pelaamista - lisäksi karttojen tuntemus, ja tietämys pelin aseista on tärkeää. Moniin muihin ammunta- ja taistelupeleihin verrattuna CS:GO on erittäin strategiakeskeinen, ja silkalla ylenpalttisella räiskinnällä ei yleensä pärjää.




>Pomminpurkutehtävä
Turnauksissa pelattava tehtävämuoto: Terroristien tehtävä on asettaa pommi jommalle kummalle merkityistä pommipaikoista (A, B) - sekä suojella sitä räjähdykseen saakka (35 sekuntia). Erikoisjoukot voittavat mikäli onnistuvat estämään pommin asettamisen aikarajan puitteissa (1:45min). Pommin voi myös purkaa, jolloin erikoisjoukot voittavat automaattisesti. Tässäkin pelimuodossa erän voi voittaa eliminoimalla koko vastustajajoukkueen.

>Panttivankitehtävä
Erikoisjoukkojen tehtävä on pelastaa panttivanki (tai molemmat) - ja terroristien tehtävä on luonnollisesti estää panttivankien vapauttaminen. Panttivangin vapauttamisesta erän kesto pitenee minuutilla. Erikoisjoukot voittavat mikäli he ehtivät kuljettaa ainakin yhden panttivangin vapautusalueelle. Tässäkin pelimuodossa erän voi voittaa eliminoimalla koko vastustajajoukkueen.



/Kilpailullinen pelimuoto
Sekä pommi-, että panttivankitehtäviä voi pelata kilpailullisesti. Tällöin molemmissa joukkueissa on mukana viisi pelaajaa. Lisäksi erona rentoon pelimuotoon on mm. talous, sekä varusteiden ostaminen. Rennossa pelimuodossa pelaajat ansaitsevat enemmän rahaa seuraavaan erään, kun taas kilpailullisessa talouden tasapainottaminen on vaikeampaa. Varusteet, kuten suojat, kypärät, pomminpurkupakkaus ja vapautuspakkaus maksavat pelaajille erikseen, ja voivat olla kohtalokkaat tiukoissa tilanteissa.

Erikoisjoukkojen pakkaukset lyhentävät pomminpurku- ja panttivanginvapauttamisaikaa. Suojat ja kypärät puolestaan antavat pelaajalle paremman suojan ja enemmän kestävyyttä aseita vastaan taistelutilanteissa.

Muut pelimuodot:

/Deathmatch
Kymmen minuutin mittainen ottelu, jossa tavoitteena on eliminoida mahdollisimman monta vihollista erän aikana. Pelaaja uudestisyntyy välittömästi kuoltuaan.

/Kilpavarustelu
Kilpavarustelussa pelaaja ansaitsee eliminoinneistaan uuden aseen, nousten tasolla ylemmäksi. Erä päättyy kun ensimmäinen pelaaja nousee ylimmälle tasolle, ja saa eliminoitua vastustajan kultaisella puukolla.

/Räjäytystyö
Sama pelimuoto kuin pomminpurkutehtävä, lyhyemmillä kartoilla - sekä ilman aseiden ostomahdollisuutta. Pelaaja etenee uuteen aseeseen eliminoimalla vastustajia.




/Historia
Pelisarjan historia ulottuu viime vuosituhannelle saakka, jolloin CS oli vasta Half-Life -pelin fanien tuottama lisäosa. Ensimmäinen itsenäinen Counter-Strike julkaistiin vuonna 2000. Alkuperäisen Counter-Striken jatko-osat, ja xbox versio ovat menestyneet vaihtelevasti.


/Tulevaisuus
Lajin suosio turnauslajina on kovassa kasvussa. Pelaajia on maailmanlaajuisesti jo miljoonia, ja ammattilaisjoukkueet ovat jo verrattavissa perinteisiin urheilujoukkueisiin. Suomalaisten menestys, ja esimerkiksi lehdistön nostaessa aihetta pinnalle vanhakantainen käsitys e-urheilusta on muuttumassa.

Suomalaisia joukkueita ovat mm: Ence3DMaxRCTIC

Katso myös:
CS:GO opas katsojille (YLE) // CS:GO Joukkueen roolitus (YLE)



lauantai 20. helmikuuta 2016

Radiomaailmasta: Kiss on taas Kiss, vaiko sittenkin KISS?

Yksi suomen ensimmäisistä hittiradioista rantautui suomeen 90- luvulla. Kansainvälinen formaatti, nopea lähetysvirta, ja rento, huumoripitoinen ohjelmisto vetosi ennen kaikkea nuoreen yleisöön. Formaatti on kiistaton menestys, sillä vastaavia kanavia on tänäkin päivänä lukuisia - mutta yhden tarina on erityisen kiinnostava.



KissFM aloitti 1995. Ollen niin ikään ensimmäisiä soittolistapohjaisia, nuorille aikuisille suunnattuja hittiradioasemia. Mediamaailma oli tuolloin hyvin erinäköinen - Paikallisradioilla oli vielä vahvahko jalansija, mutta valtakunnallisesti nuorta yleisöä puhuttavaa sisältöä oli tarjolla yksipuolisesti. Ylen Radiomafia (nyk. YleX) oli aloittanut vasta viisi vuotta aikaisemmin - City:ä ja suosikkia luettiin vielä paperilta, ja internet oli vasta harvojen etuoikeus.

Kanavan tähtijuontajien ryvettyä muutamissa kohuissa, kanava tarvitsi uudelleennostatusta, ja sitä haettiin uudistamalla ohjelmisto ja identiteetti. Vuonna 2005 kanavasta tuli UUSI Kiss, ja muutamaa kuukautta myöhemmin Kiss. Siihen saakka kanavalla pyyhki suhteellisen lujaa, ja sen asema oli vankka suomalaisella mediakentällä.



Koska suomalaisia lehtiä tai kanavia ei olla enää pitkään aikaan omistettu suomessa, oli kansainvälisten yhtiöiden helppoa sopia kanavien myynnistä - Omistajavaihdosten jälkeen, kansainväisiä brändejä päädyttiin yhdistämään ja Kiss päättyi 2006 - taajuuksille saapui Voice.


Uusi lehti saman kanavan historiassa alkoi ystävänpäivänä 2016, kun brändiä uudistettiin taas vastaamaan kansainvälistä KISS formaattiradiota. Erityisen menestynyt kanava on isossa britanniassa, josta KISS lähti alunperin liikkeelle 60-luvun pirattiradiona. - Virallisesti kanava ei toki millään tavoin enää liity alkuperäiseen kissiin, eikä toki juuri enää muistutakkaan juuri alkuperäistä. Silti kiinnostavien käänteiden jälkeen suomessa on taas uusi kaupallinen hittiradioasema. Merkillepantavaa on muuten, että niin ikään vuonna 1995 perustettu NRJ porskuttaa suht lujaa edelleen. 

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Joskus omena ei riitä.

Olen lähtenyt pc maailmasta jo vuosia sitten, ja olen ollut verrattain tyytyväinen. Tähän asti.

Muutamassa vuodessa olen kyllä varsin kiitettävästi päässyt tipahtamaan kärryiltä. Komponenttien arsenaali on nykyään runsaudensarvi (niin hyvässä kuin pahassakin), ja jo pelkästään kokojen ja yhteensopivuuksien kanssa menee helposti peruskäyttäjiltä sormi suuhun. Tukeuduin itsekin ystävien apuun joilla tämä maailma on paremmin hallussa, ja viime kasauksesta ei ole vuosikymmentä.

Aikataulu ei ole sairaan nopea tai värikäs, mutta eiköhän peruskokoonpano ole kasassa tässä kahden palkkapäivän kuluessa. Lähtökohta on kuitenkin tehdä kaikinpuolin semi kokoonpano - ei mitään lennonjohtotornia.

Alkutilanne on tässä:

 


BitFenix Prodigy M, Arctic white

Okei, nämä "lanikahvat" on kyllä läpät, mutta häiritsee ketä häiritsee. Tätä mallia saa pärähtelevissä väreissä (ystävälläni on oranssina) - mutta päädyin itse tähän arctic white- malliin. Tässä kämpässä on niin musta/punainen sisustus, että olen alkanut käydä varovaiseksi niiden värien kanssa. (Ihan niinkuin yksi kotelo olisi jotenkin dramaattinen mullistus?).

Jos jotakin pärähtävää jonnemoodia tekee mieli hakea, niin saatan repäistä yläpaneelin tuulettimiin ledilliset versiot. Muuten olen kyllä suhteellisen allerginen piriseville ja päriseville tietokoneille. - Tähänkin malliin saa muuten sivupaneeleita ikkunallisina, en tuomitse jos jotakuta ne kiinnostavat, mutten koe itse siellä olevan niin kiinnostavaa, että sitä jaksaisi juuri katsella :D

Jäämme odottamaan..

tiistai 16. helmikuuta 2016

Ellie Goulding - Delirium




Valoissa.

Elli-tädillä ja minulla on historiaa. Se pitää kertoa heti alkuunsa. Ei siis mitään härskiä, vaan hyvin pitkä musiikillinen yhteisymmärrys - Törmäsiin häneen ennen kuin radiot nappasivat soittoonsa suomessa, ja tartutin myös kaveripiiriini fanituksen tätä ihastuttavaa naista kohtaan.

Olen myös saanut todistaa Ellien esiintymistä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla intiimillä, muutaman sadan ihmisen klubikeikalla Tallinnan hämyisillä kujilla. Seuraavalla kerralla intiimillä kymmenien tuhansien ihmisten kanssa Turun Ruisrockissa. Molemmat olivat absoluuttista parhautta, vaikkei mitään spektaakkelia neidon lavashow sisälläkkään. Ajatus kiteyttää mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla mikä Ellien viehätysvoima on: Musiikki. Musiikki, jota ei tarvitse myydä seksillä tai dimmendammeleilla - ja juuri siitä on kyse myös Deliriumilla.

Levy on jatkumoa, muttei varsinainen hittikimara. Tässä tuntemuksessa saattaa hieman vuotaa läpi tuntemukset joita saan biiseistä joilla Ellie on vain feattaamassa. Niistäkin biiseistä kuitenkin mm. Outside kuultiin Ruisrockissa. Ehkäpä tämä levy tuntuu pitkästä aikaa jopa hieman laimealta?

Suunnaton edm rummutus ei saa jalansijaa levyllä, ja se tuntuukin paljon entistä tasapaksummalta - mutta kuitenkin hyvin iloiselta popilta. Myös jossain määrin aiemmin kuultu taidepop, folk mitälie -vaihe tuntuu tasoittuneen. Tehden näin tilaa rehelliselle, mutta modernille peruspopille - jota tervehtii riemulla. Jos Deliriumilta odottaa suunnatonta tyylilajien riemukaarta, tulee pettymään. Uniikki lauluääni tuo kuitenkin jotain, mikä ehkä sanoituksien puolesta jää puuttumaan. 4/5