torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden kuunnelluimmat



Vuoden kuunnelluimmat kappaleeni. Tätä listaa ei voi huijata, koska se on lahjomattoman last.fm:n tuotoksia (youtube kuuntelut eivät toki näy tässä) - mutta pitäisin listaa kaikin puolin osuvana ja totuudenmukaisena.

Top10 alkupäässä on muitakin uutuuksia, kuten Elle King ja Halsey, joista olen ollut erittäin riemastunut tänä vuonna. Ei kovinkaan yllättäen omalle listalleni ovat nousseet myös Maija Vilkkumaa, Pariisin Kevät ja Krista Siegfrieds.

Se ehkäpä kaikkein yllättävin on juurikin tuo ykkönen - vain vähän huomiota saanut uusi kollektiivi Ritarit, ja heidä debyyttisinkku Ritarit, taitaa siis olla vuoden paras biisi. Ihan vaan jos näitä kuuntelukertoja laskee.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Nikke Ankara - Nikke tulee kotiin



Tuhlaajapojan paluu.

Menemättä yksityiskohtiin ja henkilökohtaisuuksiin artistin sairaushistoriassa, voitaneen kuitenkin todeta, että snadi kohu ei ainakaan ole haitannut Ankaran noustessa yleiseen tietoisuuteen. Ilman muuta myös nimekkäillä vierailuilla on myös ollut osuutta asiaan, esimerkiksi Robinin kanssa esitetty  Parasta Just Nyt.

Albumia on mitä ilmeisemmin työstetty pitkään, ja se myös kuuluu levyllä. Tokihan usein sinkkumateriaali on muillakin artisteilla kokonaisuudesta hivenen poikkeavaa, eikä siinä mitään pahaa sinänsä ole. Kahtiajako on erityisen karua kun hiffaa perverssit nyanssierot ennen ja jälkeen sairastumisen. Värifilmin kuultuaan laini: Smoke weed everyday- tuntuu toisessa biisissä päälleliimatulta, tai jopa harkitsemattomalta.

Tuntuu vähän epäreilulta kirjoittaa näin, mutta: Räppiuho, nussiminen, bailaaminen ja huumeiden käyttö lyriikoissa muuttui psykoosiuutisten jälkeiseen Nikkeen nähden todella falskiksi. Siksikin tuntuu siltä, että tässä levyssä on kahden eri henkilön biisejä. Ehkä tarkoituksella, ehkä todellisuuden muovaamana.

Kokonaisuuden kannalta olisin harkinnut esimerkiksi kahden erillisen ep:n julkaisua. Sillä olisi voitu lunastaa pöytä puhtaaksi, ja päästä aloittamaan levyn tekoa uudella otteella - ilman painolastia.

Positiivistakin painolastia toki löytyy, siitä esimerkkinä Värifilmi, josta tuli radiohitti, ja nousi latauslistan ykköseksi. Toivoisin, että seuraavilla levyillä kuuluisi mielummin kaikuja siitä painolastista. Sillä Nikke Ankaralla olisi tarinoita kerrottavana, ja niitä haluaisi jopa kuulla. Sen sijaan uhoava räppispede on jo niin nähty vuonna 2015. 2/5

maanantai 14. joulukuuta 2015

Coldplay - A Head Full Of Dreams

Unimaailman vankina.



Coldplay on yksi kaikkien aikojen suosikeistani - en häpeile myöntää sitä. Kaikki Coldplay ei ole brilianttia, mutta useinmiten se ampuu maaliin. Maaliverkon tötterölle laittaa myös uutuus, A Head Full Of Dreams.


Mylo Xyloto:n (2011) julkaisun jälkeen Suomessa on ollut bändin suhteen nähdäkseni hiljaisempaa. Kansainvälisestä - ja erityisesti Britteinsaarten menestyksestä Ghost Stories:n (2014) osalta on kaikuja nähty täälläkin. Mutta Paradise -sinkun jälkeen yhtye ei ole radioaaltoja suomessa juuri dominoinut. Tämä on tietenkin äärimmäisyyksiin vietyä mutuiluani, ja voi myös olla, että aika on tässä suhteessa mullannut muistot. Kuitenkin A Head Full Of Dreams on tervetullut piristysruiske vuoden 2015 levysyksyyn.

Riemastuttavaa antia tarjoilee esimerkiksi Tove Lo:n kanssa tehty Fun - Levy on täynnä riemastuttavia piristysruiskeita - sanoinko jo riemastuttavia? Mainitsemisen arvoinen biisi on ehdottomasti myös UPEA Beyoncén kanssa askarreltu Hymn For The Weekend.

Leikittelevä albumi hiipuu ja tavallaan vähän lässähtää välissä - mutta korkeat huiput ovat niin korkealla, että se antanee jotenkin anteeksi myös aallonpohjat. Useat biisit ovat unenomaisia, mutta menettävät osan siitä potentiaalisesta kauneudestaan ylimääräiseen kikkailuun. Sen sijaan useilla raidoilla mennään täysillä maaliin. Edellisten lisäksi mainitsen nimeltä vielä Color Spectrumin ja Up&Up:n jotka muodostavat kimpassa kahdeksanminuuttisen seesteisen, ja ihastuttavan finaalin koko albumille.

A Head Full Of Dreams on parhailta osin klassikkoainesta, albumi on rautainen annos taattua Coldplayta. 4/5