keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Adele - 25



Ihan ensiksikin pitää kiroilla miten vaikeaksi elämä on fyysisen musiikin kanssa mennyt. Adelehan päätti olla julkaisematta uutuusalbumiaan striimauspalveluihin (Ja tahkooa silti myyntiennätyksiä uusiksi) - joten minäkin jouduin hipsimään kauppaan metsästämään 25:sta. Fyysisen cd:n kanssa tietty on myös sellainen pikkujuttu, ettei minulla läppärissä ole ollut cd asemaa enää vuosiin :D Yhtäkaikki, muutamien käänteiden jälkeen levy oli koneellani - ja valmiina kuunneltavaksi.

Ja voi pojat millainen levy se oli.

Hello antoi sinkkuna odottaa paljon. 25 antoi odottaa itseään, ja albumin teko venähti alkuperäisistä suunnitelmista. Kliseinen sanonta pitää tässä tapauksessa paikkansa: Hyvää kannatti odottaa.

"So hello from the other side

I must've called a thousand times 
To tell you I'm sorry, for everything that I've done
But when I call you never seem to be home"

Tiettävästi myös lähellä uransa lopettamista käynyt Adele onnistui puristamaan ja paineistamaan vuoden 2015 timanttisimman levyn. 25 on täydellisyyttä.

Ainutlaatuinen lauluääni yhdistettynä tekniseen suorituskykyyn - en lähtisi edes vertaamaan häntä kehenkään tämän päivän musiikintekijöistä. Kuitenkaan pelkkää oopperaa levy ei ole, eikä oikeastaan millään muotoa tasapaksu, vaan yllättävä ja positiivisesti aaltoileva. Esimerkiksi Sweetest Devotion on pullollaan kiinnostavia pikku nyansseja, välillä mennään kovaa ja korkealta - kunnes palataan taas ihastuttavan pikkunäpertelyn pariin. Tällaisella aaltoilulla huonompi muusikko menisi metsään lujaa, mutta ei Adele.

Voimakkaat ja ihastuttavat sävellykset sanoituksineen ovat kuin elämää, ylä- ja alamäkiä. Tyyneyttä ja draamaa. Iloa ja surua. 25 saattaa olla vuoden paras pop albumi. 5/5


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti