maanantai 30. marraskuuta 2015

Chisu - Polaris




Chisu ui kartalle suht kertarytinällä jo vuosia sitten. Sinkut Mun Koti Ei Oo Täällä ja Muut toivat uuden artistin valkokankaille ja radioaalloille. Seuraavatkin levyt lunastivat odotukset kevyen ja iloittelevankin popin moderneina klassikkoina.. ..nyt onkin luvassa jotain ihan muuta.

Hypnoottisen upea Polaris vie Chisun syvempiin vesiin, levy on sinkkulohkaisu Ihanaa:a lukuunottamatta synkkää ja dramaattista musiikkia. Esimerkiksi elektrovaikutteistaan huolimatta tähdet raidalla kuullaan mollivoittoista synkistelyä, joka olisi kuin luotu esimerkiksi nykytanssin taustalle.

Kiistattomia huippuhetkiä on myös Tuu Mua Vastaan joka on lähes Adelemaisiin mittasuhteisiin ponnistava ralli, joka alkaa vaatimattomasti, kasvaen eeppisyyksiin saakka. Tuska on eläydyttävissä ja miltei käsinkosketeltavissa.

Ihanaa ja Anna Askeleen Viedä ovat kiva vastinpari sieltä hupsummasta päästä. Syvällisempien lyriikoiden rinnalla tanssikengistä ja kauluspaidasta riimittely saattaa tosin tuntua vähän liiankin kevyeltä. Toisaalta Chisun vannoutuneille faneille nämäkin hupsuttelut ovat varmaan hyvin odotettua kauraa. Sanoitukset jättävät aika ajoin toivomisen varaan, ja siltä osin levy ei ehkä ole Chisun parasta tuotantoa. Musiikin kanssa jokainen voi itse päättää onko se plus miinus miinus, vai plus miinus plus.

Levy viipyilee uneliaassa pop sumussa pitkään, ja ravistelee elektroviboillaan aina aika ajoin hereille. Yhdistelmä on aika sopusuhtainen ja perverssillä tavalla oikein kiva. Polaris on huippuhyvä levy kotimaisen popin uusinta uutta, tosin omintakeisilla kasariviboillaan varustettuna. 4/5

torstai 26. marraskuuta 2015

Rakas päiväkirja

Okei, tämähän ei ole mikään päiväkirjamuotoinen blogi oikeastaan koskaan ollutkaan.


Aloittaessani kirjoittamaan otin jopa poliittisia aiheita esiin tällä alustalla.. Aika pian siirryin kuitenkin eräänlaiseen lifestyle muottiin, höystettynä mm. ekoilulla ja muulla hippeilyllä. Ajan saatossa blogi hioutui entistä enemmän käsittelemään elämyksiä, kuten elokuvia, matkailua ja musiikkia. Musiikki onkin oikeastaan ollut ihan viimeisimpänä se teema josta olen kirjoittanut.

Olen nauttinut paljon kirjoittamisesta tänne. Lukijamäärät ovat olleet todella erilaisia, riippuen aiheesta ja otsikosta. Joitain levyarvioita on luettu huikeita määriä, vaikka kokonaislukijamäärä ei ole koskaan päätä huimannut. Eikä se mikään itseisarvo ole koskaan ollutkaan.


Uudelleenbrändäys herättää blogini uudestaan henkiin - vaikka tyylillisesti se tuskin ottaa mitään äkkikäännöstä. Musiikki on nyt ja jatkossakin se pääelämys, josta aion kirjoittaa. Ehkäpä teen jatkossa lisää syrjähyppyjä takaisin lifestyle maailmaan - Olen kuitenkin aika maanläheinen tyyyppi, joten varsinaista kulutushysteriaa ei tulla jatkossakaan näkemään täällä.


Kiitos kaikille jotka ovat olleet mukana tähänkin saakka, ja tervetuloa uudet lukijat - hauska tutustua teihin kaikkiin ;)

N


Nyt soi: Miike Snow - Heart is Full



Ps.
Niistä poliittisista aiheista bloggaan jatkossa omilla kotisivuillani (nikokostia.com) - olen siis poistanut täältä bloggerista tuon toisen blogini kokonaan.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Adele - 25



Ihan ensiksikin pitää kiroilla miten vaikeaksi elämä on fyysisen musiikin kanssa mennyt. Adelehan päätti olla julkaisematta uutuusalbumiaan striimauspalveluihin (Ja tahkooa silti myyntiennätyksiä uusiksi) - joten minäkin jouduin hipsimään kauppaan metsästämään 25:sta. Fyysisen cd:n kanssa tietty on myös sellainen pikkujuttu, ettei minulla läppärissä ole ollut cd asemaa enää vuosiin :D Yhtäkaikki, muutamien käänteiden jälkeen levy oli koneellani - ja valmiina kuunneltavaksi.

Ja voi pojat millainen levy se oli.

Hello antoi sinkkuna odottaa paljon. 25 antoi odottaa itseään, ja albumin teko venähti alkuperäisistä suunnitelmista. Kliseinen sanonta pitää tässä tapauksessa paikkansa: Hyvää kannatti odottaa.

"So hello from the other side

I must've called a thousand times 
To tell you I'm sorry, for everything that I've done
But when I call you never seem to be home"

Tiettävästi myös lähellä uransa lopettamista käynyt Adele onnistui puristamaan ja paineistamaan vuoden 2015 timanttisimman levyn. 25 on täydellisyyttä.

Ainutlaatuinen lauluääni yhdistettynä tekniseen suorituskykyyn - en lähtisi edes vertaamaan häntä kehenkään tämän päivän musiikintekijöistä. Kuitenkaan pelkkää oopperaa levy ei ole, eikä oikeastaan millään muotoa tasapaksu, vaan yllättävä ja positiivisesti aaltoileva. Esimerkiksi Sweetest Devotion on pullollaan kiinnostavia pikku nyansseja, välillä mennään kovaa ja korkealta - kunnes palataan taas ihastuttavan pikkunäpertelyn pariin. Tällaisella aaltoilulla huonompi muusikko menisi metsään lujaa, mutta ei Adele.

Voimakkaat ja ihastuttavat sävellykset sanoituksineen ovat kuin elämää, ylä- ja alamäkiä. Tyyneyttä ja draamaa. Iloa ja surua. 25 saattaa olla vuoden paras pop albumi. 5/5


tiistai 24. marraskuuta 2015

Apocalyptica - Shadowmaker

Note: Levy jäi roikkumaan keväältä, ja ehdinkin siitä jo makustella pohjaksi, halusin viimeistellä kirjoituksen - vaikkakin vähän myöhässä.



Eheä, uusi, apocalyptica.

Jotain uutta on nimittäin yksi laulaja (Franky Perez), joka ottaa kantaakseen koko levyn vokaalit. Jotain vanhaa on yhtyeen omintakeinen tyyli tarttua genreensä ja soittimiinsa. Jotain lainattua, noh siitä en osaa edes sanoa; mutta jotain sinistä on varmasti tunnelma, sinisen ja violetin valööriä löytyy albumin tunnelmasta.

Kokonaisuus on nyt paremmin hallittavissa. Mutta silti edelliselläkin lähestymistavalla oli minusta hetkensä. Vaikkakin edelliset levyt saatettiin nähdä eräänlaisina sinkkusikerminä, jossa oli laidasta laitaan erilaisten laulajien kanssa yhteistyössä viimeisteltyjä hittejä - nyt yksi kokonaisuus saattaa jopa tuntua lattealta. Minusta ihan vähän.

Luonnollisesti hyvä ystävyys ja yhteistyö pitkäjänteisesti saman laulajan kanssa tuottanee pitkällä tähtäimellä uskomatonta jälkeä - jää shadowmaker ikään kuin kokeiluasteelle. Levy poukkoilee tavalla, joka oli edellisten, useiden laulajien aikana totuttua ja maukasta - onkin nyt rasite koko bändille. Soundi ei ihan täysin tuo selloja oikeuksiinsa, esimerkiksi House of Chains -biisissä. Osittain levyltä on riisuttu melodisuutta ja krumeluureja, ja sitten jonnekkin niitä on lisätty - vaikkeivät sinne kuuluisi, kuten esimerkiksi Cold Blood sinkun vingutukset.

Apocalyptica on huippuyhtye, jolla on nyt saumaa kehittyä vieläkin suositummaksi metalli-ilmiöksi maailmanlaajuisesti. Heillä on siihen kaikki edellytykset. Toivon tälle yhteistyölle jatkoa ja lisää hiomista. Sillä välin shadowmaker oli kelvollinen uusi luku yhtyeen historiassa. 3/5

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Musaa!

Spotify on nykyään pullollaan soittolistoja. Nerokkaita ja laadukkaita, toinen toistaan hauskemmin nimettyjä soittolistoja.

Mutta kuka kuratoisi uuden musiikin?

Itse tukeudun mielelläni YleX kanavan toimittajiin, uma ja umi ovat huippuohjelmia - mutta ne tulevat kovin huonoon aikaan radiosta, etten juuri koskaan ennätä niitä kuuntelemaan livenä. Onneksi YleX tarjoaa soittareita myös spotifyn puolella:

https://open.spotify.com/user/ylex.fi/playlist/4fuxTOA22t4d22iuVh5alE

Itselläni on ollut sellainen perverssi tapa askarrella soittolista uuden musiikin ympärille. Alkuvaiheessa lista oli itunesilla, ja nyttemmin tietysti spotifyssä, periaate on kuitenkin sama edelleen. Uudet, lupaavat biisit nousevat ylimmäksi, ja sieltä sitten pikkuhiljaa laskevat ja poistuvat uudempien tieltä. Koska vuonna 2015 kaikki on julkista, myös mun plst on julkinen. '

https://open.spotify.com/user/leastweasel1991/playlist/4xUR1RLDABioRPA4D3oDXX