perjantai 17. huhtikuuta 2015

Hätä-Miikka - Persaukinen ystäväsi



Remu ei sytyttänyt erityisesti, Meidän rappu oli mielenkiintoinen, Kuuntele sai minut kuuntelemaan koko levyn. Pidin kuulemastani.


Hätä-Miikka on tuttu Gasellit -orkesterista, mutta viimein tarjolla on myös kourallinen omaakin matskua. Persaukinen ystäväsi on HM:n ensimmäinen sooloalbumi. Normaalisti sanoisin taas, etten yleensä kuuntele tällaista musiikkia - mutta pakko yrittää luopua tuosta fraasista. Kuuntelen mielelläni mitä tahansa hyvää musiikkia, ja tällä levyllä on hetkensä.

Koko paketti ei sytytä täysin, mutta rehellinen, ankara ja kaihoisa tunnelma vie tarinoita eteenpäin hyvällä draivilla. Matkaa rytmittää osuvat rallatukset, joissa niissäkin avainsana taitaa olla rehellisyys. Rujoa ja rehellistä kauneutta ihmiselämän ylä- ja alamäistä, suhteellisen sopivassa paketissa. Rehti poprock, jossa maistuu räppitausta. Tällaisena cheek/elastinen jne keinotekoisena ja ulkoisia arvoja korostavana pinnallisen musiikin aikakautena on ilahduttavaa päästä tutustumaan toisenlaisiin levyihin, kuten nyt tähän.

Myös Gasellit tehtailee matskua samaan aikaan, joten jännittävää kotimaista tuotantoa on luvassa jatkossakin.


En tiedä onko ilkeää arvostaa jotain muusikkoa nimenomaan siksi, ettei hän ole jotain mitä itse halveksun. Persaukinen ystäväsi on kuitenkin levy paikallaan. Vahva tsemppipeukku, tahdon kuulla tätä lisää! 3/5


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti