torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden kuunnelluimmat



Vuoden kuunnelluimmat kappaleeni. Tätä listaa ei voi huijata, koska se on lahjomattoman last.fm:n tuotoksia (youtube kuuntelut eivät toki näy tässä) - mutta pitäisin listaa kaikin puolin osuvana ja totuudenmukaisena.

Top10 alkupäässä on muitakin uutuuksia, kuten Elle King ja Halsey, joista olen ollut erittäin riemastunut tänä vuonna. Ei kovinkaan yllättäen omalle listalleni ovat nousseet myös Maija Vilkkumaa, Pariisin Kevät ja Krista Siegfrieds.

Se ehkäpä kaikkein yllättävin on juurikin tuo ykkönen - vain vähän huomiota saanut uusi kollektiivi Ritarit, ja heidä debyyttisinkku Ritarit, taitaa siis olla vuoden paras biisi. Ihan vaan jos näitä kuuntelukertoja laskee.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Nikke Ankara - Nikke tulee kotiin



Tuhlaajapojan paluu.

Menemättä yksityiskohtiin ja henkilökohtaisuuksiin artistin sairaushistoriassa, voitaneen kuitenkin todeta, että snadi kohu ei ainakaan ole haitannut Ankaran noustessa yleiseen tietoisuuteen. Ilman muuta myös nimekkäillä vierailuilla on myös ollut osuutta asiaan, esimerkiksi Robinin kanssa esitetty  Parasta Just Nyt.

Albumia on mitä ilmeisemmin työstetty pitkään, ja se myös kuuluu levyllä. Tokihan usein sinkkumateriaali on muillakin artisteilla kokonaisuudesta hivenen poikkeavaa, eikä siinä mitään pahaa sinänsä ole. Kahtiajako on erityisen karua kun hiffaa perverssit nyanssierot ennen ja jälkeen sairastumisen. Värifilmin kuultuaan laini: Smoke weed everyday- tuntuu toisessa biisissä päälleliimatulta, tai jopa harkitsemattomalta.

Tuntuu vähän epäreilulta kirjoittaa näin, mutta: Räppiuho, nussiminen, bailaaminen ja huumeiden käyttö lyriikoissa muuttui psykoosiuutisten jälkeiseen Nikkeen nähden todella falskiksi. Siksikin tuntuu siltä, että tässä levyssä on kahden eri henkilön biisejä. Ehkä tarkoituksella, ehkä todellisuuden muovaamana.

Kokonaisuuden kannalta olisin harkinnut esimerkiksi kahden erillisen ep:n julkaisua. Sillä olisi voitu lunastaa pöytä puhtaaksi, ja päästä aloittamaan levyn tekoa uudella otteella - ilman painolastia.

Positiivistakin painolastia toki löytyy, siitä esimerkkinä Värifilmi, josta tuli radiohitti, ja nousi latauslistan ykköseksi. Toivoisin, että seuraavilla levyillä kuuluisi mielummin kaikuja siitä painolastista. Sillä Nikke Ankaralla olisi tarinoita kerrottavana, ja niitä haluaisi jopa kuulla. Sen sijaan uhoava räppispede on jo niin nähty vuonna 2015. 2/5

maanantai 14. joulukuuta 2015

Coldplay - A Head Full Of Dreams

Unimaailman vankina.



Coldplay on yksi kaikkien aikojen suosikeistani - en häpeile myöntää sitä. Kaikki Coldplay ei ole brilianttia, mutta useinmiten se ampuu maaliin. Maaliverkon tötterölle laittaa myös uutuus, A Head Full Of Dreams.


Mylo Xyloto:n (2011) julkaisun jälkeen Suomessa on ollut bändin suhteen nähdäkseni hiljaisempaa. Kansainvälisestä - ja erityisesti Britteinsaarten menestyksestä Ghost Stories:n (2014) osalta on kaikuja nähty täälläkin. Mutta Paradise -sinkun jälkeen yhtye ei ole radioaaltoja suomessa juuri dominoinut. Tämä on tietenkin äärimmäisyyksiin vietyä mutuiluani, ja voi myös olla, että aika on tässä suhteessa mullannut muistot. Kuitenkin A Head Full Of Dreams on tervetullut piristysruiske vuoden 2015 levysyksyyn.

Riemastuttavaa antia tarjoilee esimerkiksi Tove Lo:n kanssa tehty Fun - Levy on täynnä riemastuttavia piristysruiskeita - sanoinko jo riemastuttavia? Mainitsemisen arvoinen biisi on ehdottomasti myös UPEA Beyoncén kanssa askarreltu Hymn For The Weekend.

Leikittelevä albumi hiipuu ja tavallaan vähän lässähtää välissä - mutta korkeat huiput ovat niin korkealla, että se antanee jotenkin anteeksi myös aallonpohjat. Useat biisit ovat unenomaisia, mutta menettävät osan siitä potentiaalisesta kauneudestaan ylimääräiseen kikkailuun. Sen sijaan useilla raidoilla mennään täysillä maaliin. Edellisten lisäksi mainitsen nimeltä vielä Color Spectrumin ja Up&Up:n jotka muodostavat kimpassa kahdeksanminuuttisen seesteisen, ja ihastuttavan finaalin koko albumille.

A Head Full Of Dreams on parhailta osin klassikkoainesta, albumi on rautainen annos taattua Coldplayta. 4/5

maanantai 30. marraskuuta 2015

Chisu - Polaris




Chisu ui kartalle suht kertarytinällä jo vuosia sitten. Sinkut Mun Koti Ei Oo Täällä ja Muut toivat uuden artistin valkokankaille ja radioaalloille. Seuraavatkin levyt lunastivat odotukset kevyen ja iloittelevankin popin moderneina klassikkoina.. ..nyt onkin luvassa jotain ihan muuta.

Hypnoottisen upea Polaris vie Chisun syvempiin vesiin, levy on sinkkulohkaisu Ihanaa:a lukuunottamatta synkkää ja dramaattista musiikkia. Esimerkiksi elektrovaikutteistaan huolimatta tähdet raidalla kuullaan mollivoittoista synkistelyä, joka olisi kuin luotu esimerkiksi nykytanssin taustalle.

Kiistattomia huippuhetkiä on myös Tuu Mua Vastaan joka on lähes Adelemaisiin mittasuhteisiin ponnistava ralli, joka alkaa vaatimattomasti, kasvaen eeppisyyksiin saakka. Tuska on eläydyttävissä ja miltei käsinkosketeltavissa.

Ihanaa ja Anna Askeleen Viedä ovat kiva vastinpari sieltä hupsummasta päästä. Syvällisempien lyriikoiden rinnalla tanssikengistä ja kauluspaidasta riimittely saattaa tosin tuntua vähän liiankin kevyeltä. Toisaalta Chisun vannoutuneille faneille nämäkin hupsuttelut ovat varmaan hyvin odotettua kauraa. Sanoitukset jättävät aika ajoin toivomisen varaan, ja siltä osin levy ei ehkä ole Chisun parasta tuotantoa. Musiikin kanssa jokainen voi itse päättää onko se plus miinus miinus, vai plus miinus plus.

Levy viipyilee uneliaassa pop sumussa pitkään, ja ravistelee elektroviboillaan aina aika ajoin hereille. Yhdistelmä on aika sopusuhtainen ja perverssillä tavalla oikein kiva. Polaris on huippuhyvä levy kotimaisen popin uusinta uutta, tosin omintakeisilla kasariviboillaan varustettuna. 4/5

torstai 26. marraskuuta 2015

Rakas päiväkirja

Okei, tämähän ei ole mikään päiväkirjamuotoinen blogi oikeastaan koskaan ollutkaan.


Aloittaessani kirjoittamaan otin jopa poliittisia aiheita esiin tällä alustalla.. Aika pian siirryin kuitenkin eräänlaiseen lifestyle muottiin, höystettynä mm. ekoilulla ja muulla hippeilyllä. Ajan saatossa blogi hioutui entistä enemmän käsittelemään elämyksiä, kuten elokuvia, matkailua ja musiikkia. Musiikki onkin oikeastaan ollut ihan viimeisimpänä se teema josta olen kirjoittanut.

Olen nauttinut paljon kirjoittamisesta tänne. Lukijamäärät ovat olleet todella erilaisia, riippuen aiheesta ja otsikosta. Joitain levyarvioita on luettu huikeita määriä, vaikka kokonaislukijamäärä ei ole koskaan päätä huimannut. Eikä se mikään itseisarvo ole koskaan ollutkaan.


Uudelleenbrändäys herättää blogini uudestaan henkiin - vaikka tyylillisesti se tuskin ottaa mitään äkkikäännöstä. Musiikki on nyt ja jatkossakin se pääelämys, josta aion kirjoittaa. Ehkäpä teen jatkossa lisää syrjähyppyjä takaisin lifestyle maailmaan - Olen kuitenkin aika maanläheinen tyyyppi, joten varsinaista kulutushysteriaa ei tulla jatkossakaan näkemään täällä.


Kiitos kaikille jotka ovat olleet mukana tähänkin saakka, ja tervetuloa uudet lukijat - hauska tutustua teihin kaikkiin ;)

N


Nyt soi: Miike Snow - Heart is Full



Ps.
Niistä poliittisista aiheista bloggaan jatkossa omilla kotisivuillani (nikokostia.com) - olen siis poistanut täältä bloggerista tuon toisen blogini kokonaan.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Adele - 25



Ihan ensiksikin pitää kiroilla miten vaikeaksi elämä on fyysisen musiikin kanssa mennyt. Adelehan päätti olla julkaisematta uutuusalbumiaan striimauspalveluihin (Ja tahkooa silti myyntiennätyksiä uusiksi) - joten minäkin jouduin hipsimään kauppaan metsästämään 25:sta. Fyysisen cd:n kanssa tietty on myös sellainen pikkujuttu, ettei minulla läppärissä ole ollut cd asemaa enää vuosiin :D Yhtäkaikki, muutamien käänteiden jälkeen levy oli koneellani - ja valmiina kuunneltavaksi.

Ja voi pojat millainen levy se oli.

Hello antoi sinkkuna odottaa paljon. 25 antoi odottaa itseään, ja albumin teko venähti alkuperäisistä suunnitelmista. Kliseinen sanonta pitää tässä tapauksessa paikkansa: Hyvää kannatti odottaa.

"So hello from the other side

I must've called a thousand times 
To tell you I'm sorry, for everything that I've done
But when I call you never seem to be home"

Tiettävästi myös lähellä uransa lopettamista käynyt Adele onnistui puristamaan ja paineistamaan vuoden 2015 timanttisimman levyn. 25 on täydellisyyttä.

Ainutlaatuinen lauluääni yhdistettynä tekniseen suorituskykyyn - en lähtisi edes vertaamaan häntä kehenkään tämän päivän musiikintekijöistä. Kuitenkaan pelkkää oopperaa levy ei ole, eikä oikeastaan millään muotoa tasapaksu, vaan yllättävä ja positiivisesti aaltoileva. Esimerkiksi Sweetest Devotion on pullollaan kiinnostavia pikku nyansseja, välillä mennään kovaa ja korkealta - kunnes palataan taas ihastuttavan pikkunäpertelyn pariin. Tällaisella aaltoilulla huonompi muusikko menisi metsään lujaa, mutta ei Adele.

Voimakkaat ja ihastuttavat sävellykset sanoituksineen ovat kuin elämää, ylä- ja alamäkiä. Tyyneyttä ja draamaa. Iloa ja surua. 25 saattaa olla vuoden paras pop albumi. 5/5


tiistai 24. marraskuuta 2015

Apocalyptica - Shadowmaker

Note: Levy jäi roikkumaan keväältä, ja ehdinkin siitä jo makustella pohjaksi, halusin viimeistellä kirjoituksen - vaikkakin vähän myöhässä.



Eheä, uusi, apocalyptica.

Jotain uutta on nimittäin yksi laulaja (Franky Perez), joka ottaa kantaakseen koko levyn vokaalit. Jotain vanhaa on yhtyeen omintakeinen tyyli tarttua genreensä ja soittimiinsa. Jotain lainattua, noh siitä en osaa edes sanoa; mutta jotain sinistä on varmasti tunnelma, sinisen ja violetin valööriä löytyy albumin tunnelmasta.

Kokonaisuus on nyt paremmin hallittavissa. Mutta silti edelliselläkin lähestymistavalla oli minusta hetkensä. Vaikkakin edelliset levyt saatettiin nähdä eräänlaisina sinkkusikerminä, jossa oli laidasta laitaan erilaisten laulajien kanssa yhteistyössä viimeisteltyjä hittejä - nyt yksi kokonaisuus saattaa jopa tuntua lattealta. Minusta ihan vähän.

Luonnollisesti hyvä ystävyys ja yhteistyö pitkäjänteisesti saman laulajan kanssa tuottanee pitkällä tähtäimellä uskomatonta jälkeä - jää shadowmaker ikään kuin kokeiluasteelle. Levy poukkoilee tavalla, joka oli edellisten, useiden laulajien aikana totuttua ja maukasta - onkin nyt rasite koko bändille. Soundi ei ihan täysin tuo selloja oikeuksiinsa, esimerkiksi House of Chains -biisissä. Osittain levyltä on riisuttu melodisuutta ja krumeluureja, ja sitten jonnekkin niitä on lisätty - vaikkeivät sinne kuuluisi, kuten esimerkiksi Cold Blood sinkun vingutukset.

Apocalyptica on huippuyhtye, jolla on nyt saumaa kehittyä vieläkin suositummaksi metalli-ilmiöksi maailmanlaajuisesti. Heillä on siihen kaikki edellytykset. Toivon tälle yhteistyölle jatkoa ja lisää hiomista. Sillä välin shadowmaker oli kelvollinen uusi luku yhtyeen historiassa. 3/5

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Musaa!

Spotify on nykyään pullollaan soittolistoja. Nerokkaita ja laadukkaita, toinen toistaan hauskemmin nimettyjä soittolistoja.

Mutta kuka kuratoisi uuden musiikin?

Itse tukeudun mielelläni YleX kanavan toimittajiin, uma ja umi ovat huippuohjelmia - mutta ne tulevat kovin huonoon aikaan radiosta, etten juuri koskaan ennätä niitä kuuntelemaan livenä. Onneksi YleX tarjoaa soittareita myös spotifyn puolella:

https://open.spotify.com/user/ylex.fi/playlist/4fuxTOA22t4d22iuVh5alE

Itselläni on ollut sellainen perverssi tapa askarrella soittolista uuden musiikin ympärille. Alkuvaiheessa lista oli itunesilla, ja nyttemmin tietysti spotifyssä, periaate on kuitenkin sama edelleen. Uudet, lupaavat biisit nousevat ylimmäksi, ja sieltä sitten pikkuhiljaa laskevat ja poistuvat uudempien tieltä. Koska vuonna 2015 kaikki on julkista, myös mun plst on julkinen. '

https://open.spotify.com/user/leastweasel1991/playlist/4xUR1RLDABioRPA4D3oDXX

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Kolme tärppiä juhannusviikon soittolistallesi

Onko kesän soittolista jo fiksattu juhannusreissua varten? Nappaas tästä tärpit alkukesän parhaisiin träkkeihin fiilikseen kuin fiilikseen:


SOFA - Tyttörukka


Musavideo | Spotify
Räppiä ja poppia erikoisella twistillä, joku voisi verrata vähän PMMP:een. Tyttörukka breikkaa YleX:llä eikä ihme, huippubiisi kesälistalle!




Miia Liu - I'd Go Gay For You


Musavideo | Spotify
Helsinki pridebiisi jossa hetskuistakin tulee homoja, ihanan Miia Liun ehkäpä just "se" sinkku josta nousu koko kansan tietoisuuteen alkaa.




Paul Oxley's Unit - Lifeline


Musavideo | Spotify
Kesäiselle autobaanalle kaasujalkabiisiksi, Paul Oxley's unit tekee näyttävän paluun maailman omituisimpaan genreensä: Suomalaiseen brittirockiin. Upea Lifeline muistuttaa menemään eteenpäin täysillä, mutta myös katsomaan välillä peruutuspeileihin.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Elle King - Love Stuff



Säännöt rakkaudelle


Toistaiseksi kovinkaan merkittävästi ei ole radioissa käsittääkseni soinut, mutta levyltä löytyy sinkkuraita Ex's and Oh's - joka on muuten erittäin hyvä ralli. Musavideo löytyy täältä.

Amerikan lahja musiikkimaailmalle omaa jännittävän äänen, tarinan kerronnan lahjan, sekä hyvät tuottajat. Laulajan ääni on suht kaksijakoinen juttu - mielestäni hänelle on löydetty juurikin ne oikeat biisit laulettavakseen. Näin omintakeisesta äänestä tosin voidaan olla montaa mieltä. Toisaalta muilta osin pyörää ei keksitä uudelleen tällä levyllä - mielestäni se ei ole nyt heikkous.

Love Stuff on näin eurooppalaisittain erikoisen tuntuista, country vivahteista poprockia blueskierteellä. Erikoinen yhdistelmä tuntuu täkäläisittäin raikkaalta, vaikka countryllä onkin valtavat markkinat amerikan mantereella. Levyllä on toki heikompia biisejäkin joukossa, mutta yleisvire pysyy kiinnostavana loppuun saakka. Mitään suoranaista nukahdusta ei saada tapahtumaan. Nautin tästä levystä todella paljon, kehotan muitakin antamaan sille mahdollisuuden.

Love Stuff on ennen kaikkea kiinnostavaa pop-mitälie musiikkia, omalaatuisella twistillään. Tälle kannattaa antaa mahdollisuus 4/5

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Hätä-Miikka - Persaukinen ystäväsi



Remu ei sytyttänyt erityisesti, Meidän rappu oli mielenkiintoinen, Kuuntele sai minut kuuntelemaan koko levyn. Pidin kuulemastani.


Hätä-Miikka on tuttu Gasellit -orkesterista, mutta viimein tarjolla on myös kourallinen omaakin matskua. Persaukinen ystäväsi on HM:n ensimmäinen sooloalbumi. Normaalisti sanoisin taas, etten yleensä kuuntele tällaista musiikkia - mutta pakko yrittää luopua tuosta fraasista. Kuuntelen mielelläni mitä tahansa hyvää musiikkia, ja tällä levyllä on hetkensä.

Koko paketti ei sytytä täysin, mutta rehellinen, ankara ja kaihoisa tunnelma vie tarinoita eteenpäin hyvällä draivilla. Matkaa rytmittää osuvat rallatukset, joissa niissäkin avainsana taitaa olla rehellisyys. Rujoa ja rehellistä kauneutta ihmiselämän ylä- ja alamäistä, suhteellisen sopivassa paketissa. Rehti poprock, jossa maistuu räppitausta. Tällaisena cheek/elastinen jne keinotekoisena ja ulkoisia arvoja korostavana pinnallisen musiikin aikakautena on ilahduttavaa päästä tutustumaan toisenlaisiin levyihin, kuten nyt tähän.

Myös Gasellit tehtailee matskua samaan aikaan, joten jännittävää kotimaista tuotantoa on luvassa jatkossakin.


En tiedä onko ilkeää arvostaa jotain muusikkoa nimenomaan siksi, ettei hän ole jotain mitä itse halveksun. Persaukinen ystäväsi on kuitenkin levy paikallaan. Vahva tsemppipeukku, tahdon kuulla tätä lisää! 3/5


keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Kuulumiseja

Miten menee?

- Sellainen kysymys on helppo ohittaa toteamalla, että ihan hyvin tässä menee kiitos kysymästä.

Tätä minulle nyt kuuluu:


Olen palannut täksi kevääksi töihin jo ennalta tuttuun taloon, tosin eri tiimiin kuin aikaisemmin. Syksyllä aloitin kokonaan uuden alan opintoja, joihin sain kivasti liitettyä takaraivossa jyllänneen kiinnostuksen tekniikkaan, ja ihan erityisesti kaupunkeihin. Tänä keväänä haen uutta perspektiiviä kaupungin kaavoitusyksiköstä.


Enkalo trippi Kuopioon oli aivan huikeaa, siitä on moni laittanut omat koosteensa tubeen, kuten minäkin:



Ilahdun saadessani nämä henkilöt vieraaksi tänne eteläänkin, TFN4 viikonloppuna, ihan tarkkaa suunnitelmaa muun viikonlopun kulusta ei vielä ole - mutta fiiliksellä ollaan menty tähänkin asti. Olen itse tfn:n suhteen kaksijakoisilla fiiliksillä, en koe suurensuurta vetovoimaa tapahtumaan, mutta ehkäpä ihmeitä vielä tapahtuu.

Team Lörtsyn ihmisten kanssa syntyi jo aikaisemmin ajatusta eräänlaisesta suorasta uutispaneelista, jota kaikessa hiljaisuudessa olemme valmistelleet. Ensimmäinen suora lähetys tuli viime viikolla, ja ennen kesää tarkoituksenamme on viihdyttää katsojia vielä viisi kertaa, kahden viikon välein. Yhtäläisyyksiä on havaittavissa olemassaoleviin formaatteihin, kuten jo nimestäkin voi päätellä: Hyvät- ja ohutkuoriset uutiset.

Vaikka jossain suhteessa kokeilemme myös interaktiivista kanssakäymistä suoran lähetyksen aikana, voi ohjelman katsoa aina youtubesta jälkikäteenkin :3 Ensimmäinen jakso muuten tässä:




maanantai 2. helmikuuta 2015

UMK15

UMK aika on käsillä, lauantaina alkavat nimittäin karsinnat - tänä vuonna kilpailu on uudistunut jälleen kerran, nyt astetta enemmän idols-x-factor-voice tyyppiseen äänestysrumbaan, jossa katsojat saavat kaiken vallan.

Jo aikaisemmin ehdin hieman kiroilla kilpailun tasoa, mutta täytyy todeta, että kunhan suurimpaan osaan näistä biiseistä pääsee sisälle - ei peli ehkä sittenkään ole täysin menetetty. Esikarsintaraati on tehnyt ilmeisesti aika yllättäviä riskivalintoja, joka osaltaan kostautuu näiden 18 biisin joukossa. Taso on kovin vaihtelevaa ja erittäin heikkoja esityksiä löytyy kautta linjan.



5. Pihka ja myrsky - Sydän ei Nuku
 Liisat ja ties ketkä ihmemaassa -tyyppinen ratkaisu. Kursailematonta ja rehellistä peruspoppia - miten pitkälle se riittää? Se jää nähtäväksi.


4. Satin Circus - Crossroads
Tarpeeksi ärsyttävä poikabändirenkutus jää soimaan ihmisten päähän. Varsinkin tuo geneerinen Ya-ya-ya-young.


3. Pertti Kurikan Nimipäivät - Aina mun pitää
Tätä biisiä rakastetaan yhtyeen takia, tätä biisiä vihataan yhtyeen takia - ymmärrättekö pointin? Tällä esityksellä on kiistaton huomioarvo ja tarina. Biisi ei myöskään syleile maailmaa, tai mitään muutakaan - se on esittäjiensä aitoa tajunnanvirtaa.


2. Järjestyshäiriö - Särkyneiden sydänten kulmilla
Tyylikäs biisi, voimakasta poprockia joka koskettaa. Oivallinen tässä viitekehyksessä, kilpailun ulkopuolella biisin tasapaksuus rokottaisi sen menestystä jonkin verran. Näiden esiintyjien joukossa kappale miellytti minua henkilökohtaisesti ehkäpä eniten.

1. Shava - Ostarilla
Aivan käsittämätön biisi, sopivalla tavalla överi. Poikkeuksellinen yllätysveto, kunhan bändi ei vie esiintymistään euroviisuille ominaiseen "kreisiin" tyyliin. Henkilökohtaisesti en lähestulkoon voi sietää tätä biisiä, mutta tämä on mielestäni kaikkien paras euroviisu tänä vuonna.



+ pakolliset erityismaininnat

+ Jouni Aslak - Lions and Lambs
 Erottuu heikosti edukseen, mutta livenä voidaan vielä pelastaa paljon.

+  Eeverest - Love it all away
Tässä kokoonpanossa on valtaisaa potentiaalia, ja live esiintyminen voi muuttaa kaiken. Positiivinen tsemppipeukku tälle biisille!