keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Haloo Helsinki! - Kiitos ei ole kirosana



Haloo Helsinki! on tuottelias yhtye, joka on saavuttanut tasaisen suosion melkolailla kaikenikäisten keskuudessa. Kiitos ei ole kirosana, on yhtyeen viides albumi. Entäpä itse albumi:

Muutamilla kerroilla taidepatonki sujahtaa kovin syvälle sinne mihin aurinko ei paista, sanoitukset hukkuvat ölinään, ja mieleen muistuu muutamakin livepätkä joissa yhtyeen laulaja vaikuttaa olevan pilvessä. Ellin ääni onkin juuri se asia josta koko yhtyettä rakastaa tai vihaa. En ole antanut sen aikaisemmin häiritä, mutta tällä levyllä en enää voinut sivuuttaa sitä tosiasiaa, että korvista vuotaa verta.

Onneksi koko levy ei ole yhtä "kokeilevaa" esiintymistä, mutta ne aallonpohjat rasittavat tätä kokonaisuutta ihan liikaa. Tällaisena aikana kokonaisuus ei välttämättä merkitse monille, ja se missä HH on aina onnistunut on juuri sinkkujen valinta. He (tai heille) on aina osattu valita ne levyn oikeasti parhaat raidat jotka lähtevät radiosoittoon. Useasti tulee sellainen olo, että muut biisit ovatkin vain täytettä, tai sitten se on juuri sitä bändin ihan ominta tuotosta. Sellaista johon levy-yhtiön setä ei ole puuttunut yhtä hanakasti.

Olen mielestäni antanut HH:lle monta mahdollisuutta, mutta yhtye ei lunasta niitä kerta toisensa jälkeen. En edes ymmärrä miksi kuuntelen tätä. Edellisen kerran kun kirjoitin heistä, kirjoitin näin: " Levy on oikeassa suhteessa nerokas ja kamala kompastumatta omaan nerokkuuteensa." Valitettavasti tällä kertaa asia ei ole näin. Kiitos ei ole kirosana kompastuu juuri kamalaan yhdistelmään katu-uskottavaan suomalaisesta pop-rockista, lapselliseen ja huumepäissään laulettuun teurasjätteeseen.

Tämä levy ei miellyttänyt. Oikeastaan yhtään. 1/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti