perjantai 8. elokuuta 2014

Cris Cab - Where I Belong

Nuoren miehen sielunmaisemassa.



Liar Liar, ja Loves me not - hiteistään tuttu debyyttialbumi jaksaa hymyilyttää loppuun saakka. Nuoresta iästään huolimatta Cris on saanut kasaan vakuuttavan albumin - josta ei puutu tunteita, tai myrskyjä. Ajoittain tuntuu, että vähempi olisi ollut enempi - joissain kohdissa on aavistuksen liikaa myrskyä vesilasissa.

Esimerkillisen ilahduttava Liar Liar, muistuttaa meitä siitä, että naisetkin pettävät luottamuksemme - eivät pelkästään miehet. Myös muilta levyn raidoilta löytyy kertomuksia, joista löytyisi useita heijastelupintoja monien meistä elämään.

Mitä musiikkiin itseensä tulee, on tunnelma paikoin väkinäistä. Yksinkertaiselta tietokonetaustoilta kuulostavat raamit täydentävät tarinaa, ja ampuvat paikoin maaliin erinomaisesti. Välillä kuitenkin tuntuu, että fokus karkaa jonnekkin ihan muualle. Kokonaisuus levyllä kärsii liiasta tason vaihtelusta.

Cris Cab on hieman tuotetumpaa Ed Sheerania amerikkalaisille markkinoille. Ei siinä, onnistuuhan tämä levy jokseenkin tavoitteessaan. Tämä, jokseenkin muodikas lähestymistapa ei ole minusta täysin vastenmielinen, mutta jotenkin se jää väkinäiseksi.

Monien kohdalla sanon, että uskallan odottaa heiltä suuria - joskus se toteutuu, ja joskus ei. Sanon silti: Tältä artistilta saamme kuulla vielä jotain suurta, toivon todella niin. Sitä odotellessa Where I Belong on oivallinen matka nuoren miehen sielunmaisemaan. 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti