perjantai 8. elokuuta 2014

Cris Cab - Where I Belong

Nuoren miehen sielunmaisemassa.



Liar Liar, ja Loves me not - hiteistään tuttu debyyttialbumi jaksaa hymyilyttää loppuun saakka. Nuoresta iästään huolimatta Cris on saanut kasaan vakuuttavan albumin - josta ei puutu tunteita, tai myrskyjä. Ajoittain tuntuu, että vähempi olisi ollut enempi - joissain kohdissa on aavistuksen liikaa myrskyä vesilasissa.

Esimerkillisen ilahduttava Liar Liar, muistuttaa meitä siitä, että naisetkin pettävät luottamuksemme - eivät pelkästään miehet. Myös muilta levyn raidoilta löytyy kertomuksia, joista löytyisi useita heijastelupintoja monien meistä elämään.

Mitä musiikkiin itseensä tulee, on tunnelma paikoin väkinäistä. Yksinkertaiselta tietokonetaustoilta kuulostavat raamit täydentävät tarinaa, ja ampuvat paikoin maaliin erinomaisesti. Välillä kuitenkin tuntuu, että fokus karkaa jonnekkin ihan muualle. Kokonaisuus levyllä kärsii liiasta tason vaihtelusta.

Cris Cab on hieman tuotetumpaa Ed Sheerania amerikkalaisille markkinoille. Ei siinä, onnistuuhan tämä levy jokseenkin tavoitteessaan. Tämä, jokseenkin muodikas lähestymistapa ei ole minusta täysin vastenmielinen, mutta jotenkin se jää väkinäiseksi.

Monien kohdalla sanon, että uskallan odottaa heiltä suuria - joskus se toteutuu, ja joskus ei. Sanon silti: Tältä artistilta saamme kuulla vielä jotain suurta, toivon todella niin. Sitä odotellessa Where I Belong on oivallinen matka nuoren miehen sielunmaisemaan. 3/5

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Unohdetut levyt: Sarca - Nollasta sataan

Aina ei tule uutta musiikkia haukuttavaksi, joten katseen voi joskus suunnata niihin levyihin jotka ovat uineet tutkan alta, tai jostain muusta syystä eivät ole aikanaan päätyneet blogiin.



Sarcaan minulla on ihan erityinen suhde, ja toisaalta juuri siitä syystä levyn "arvioiminen" taisi jäädä tekemättä aikanaan. En enää tässä sarjassa tohdi pisteyttää vanhoja levyjä - joten saan keskittyä olennaiseen, ja fiilistellä tätä riemukasta debyyttialbumia: Nollasta sataan.

Sarcaa rasittaa ehdottomasti se, että "tyttöbändiys" on suomessa edelleen kiusallinen stigma. Levy sinänsä on helposti lähestyttävää pop-rockia, ei kovin vaarallista, mutta perusperiaatteiltaan toimivaa. Korostan taas kerran omaa historiaani yhtyeen kanssa, josta johtuen en katso olevani täysin kykenevä arvioimaan puolueettomasti, esimerkiksi biisien sanoituksiin tehtyjä muutoksia. Mutta näkisin, että aikaisempaan verrattuna levyltä hiottiin kaikki särmät ja kulmat. Imago lupaa asennerockia, sisältö ei.

Sisällön ja imagon ristiriidan lisäksi joissain raidoissa haisee kohderyhmäajattelu, ja ei todellakaan omaan segmenttiini. Tässä ei sinänsä ole mitään väärää, tällä tavalla nykyään myydään musiikkia yhtyeestä riippumatta, ja varsinkin tulokkaiden kohdalla. Toisaalta jos tehdään musiikkia myytäväksi, pitäisi tiedostaa, että jos kukaan ei tiedä bändistä, kukaan ei voi ostaa sen levyjä. Sen huomioon ottaen olisi ollut arvokasta esimerkiksi keikkailla ahkerasti, mitä ei voi sanoa tapahtuneen levyn julkaisun aikaan.

Levy-yhtiön toimintaan ei kai voi täysin olla tyytyväinen, kun katsoo panostusta markkinoinnissa ja levityksessä. Radioille ei mennyt tieto, keikkoja ei myyty, ja levyjä ilmeisesti juuri ostettu. Kuinka paljon kyse on virheistä toimintatavoissa, ja kuinka paljon kyse oli tuotteen laadusta, jäänee jokaisen omaksi arviotavaksi.

Mitä tulee levyyn, Nollasta sataan on peruskauraa omalaatuisissa kuorissa. Minusta levy oli ja on edelleen miellyttävä kokonaisuus kotimaista pop-rockia, mutta tämän levyn kohdalla se ei riittänyt.

Sarca on edelleen olemassa, ja keikkailee satunnaisesti ympäri etelä-suomea: https://www.facebook.com/SARCABAND

maanantai 4. elokuuta 2014

Kuukauden matkajuttu: Luonnon rauhaa Hyvinkäällä

Juuri tähän väliin ei ollut mielessä mitään sopivaa matkajuttua, joten ajattelin koostaa sellaisen kotikaupungistani. Tervetuloa Hyvinkäälle!



Aika moni (ja erityisesti paikalliset) ihmettelevät, miksi Hyvinkäälle kannattaisi tulla? Mutta pienellä pintaraapaisullakin voi huomata, että täällä tapahtuu paljon - nähtävää riittää, mikäli paikalliset antimme jaksavat kiinnostaa.



Liikuntaa:
Luonto, ja liikunta taitaa olla yksi kantava teema, kun puhutaan Hyvinkäästä. Kytäjä-Usmin ulkoilualueelta löytyy paljon reittejä ulkoilmasta nauttimiseen. Erämaisemia ihasteleville on myös tarjolla upeita luontoalueita, Kurkisuolla ja Petkelsuolla.

Lähempänä kaupunkia, voi ulkoilla kävellen, tai hiihtäen myös Sveitsin luonnonpuistossa. Alueen reunalla on myös Sveitsin uimala, ja hotelli Rantasipi. Erityisesti kesällä uimala ulkoaltaineen on suosittu, ja kovalla käytöllä kaupunkilaisten keskuudessa.

Hiihtoreittien lisäksi talviurheilua voi harrastaa rinteessä, sveitsin hiihtokeskus ei ole mikään suurensuuri, mutta monille etelä-Suomessa asuville sopivan matkan päässä talviurhailupaikaksi vaikka arki-iltana. Ennen paikkakunnalla hypättiin myös mäkihyppyä, mutta huonokuntoinen torni purettiin taannoin, eikä uusia suunnitelmia hyppyrimäistä ole vireillä.

Golfkenttiä löytyy jopa kaksin kappalen, idyllisessä Kytäjän kartanomaisemassa sijaitsee Kytäjä Golf - ja hivenen lähempänä keskustaa sijaitsee HyviGolf.


Urheilua:
Superpesistä pelataan Hyvinkään Tahkon kotiareenalla, Pihkalan pesäpallostadionilla. Myös Itä-Länsi turnaus on pelattu muutamaan otteeseen Hyvinkäällä.
Jalkapallossa tai Jääkiekossa kaupunki ei ole yhtä tunnettu, mutta kolmossarjaa pelaavalla Hyps:illä on aika hienot puitteet Villa parkissa. Jäähallilla pelaavat Ahmat eivät ole viimevuosina pärjänneet kovinkaan korkealle. Kaupungista löytyy myös Hyvinkää Ringette, sekä amerikkalaista jalkapalloa pelaava Hyvinkää Falcons.
Myös Curling on jokseenkin voimissaan Hyvinkäällä, ja suunnitelmat uuden, kansainväliset mitat täyttävästä curlingareenasta ovat vireillä.

Musiikkia:
Aktiivisia keikkapaikkoja ovat mm. Jalostamo, Hopealyhty, sekä jossain määrin myös Hyvinkääsali. Kesällä järjestetään myös kaupunkifestivaali Torin Rytmit, ja Steelfest. Vuosittain myös KGB eli Kulttuuri Goes Bar, festarilla soittaa kymmeniä bändejä, eripuolilla kaupunkia. Muutamia muita musiikkitapahtumia järjestetään vaihtelevasti ympäri vuotta.

Kulttuuria:
Kaupunginmuseo, Hyvinkään Taidemuseo, sekä Villa Arttu ovat monipuoliset, ja tavanomaiset museot taiteen ystäville. Hieman erikoisemmista näyttelyistä kiinnostuneiden kannattaa suunnata Valvillan tehdasmuseoon, ja Suomen Rautatiemuseoon. Rautatiemuseossa on esillä, melko ainutlaatuinen Venäjän keisarin vaunu, 1800 luvun loppupuolelta.


Muuta:
"uusi" kirkko on jo itsessään aika nähtävyys, valkoinen pyramidin laki piirtää kaupungin taivaanrantaa. Lisää Hyvinkään kirkoista löytyy täältä.
Kaupunginteatteria Hyvinkäällä ei ole, mutta aktiivista teatteriväkeä tekee laadukasta teatteria omaehtoisesti, mainittakoon esimerkiksi Päivölä, Buffonata, Kulkuriteatteri, ja Lokki. Naapurikaupungista Riihimäeltä löytyy myös mainitsemisen arvoiset Nuorisoteatteri, ja Kaupunginteatteri.



Missä?
Uudenmaan maakunnassa, pohjoispuolella. Naapurikuntia ovat Riihimäki, Hausjärvi, Mäntsälä, Tuusula, Nurmijärvi, loppi ja Vihti. Etäisyydet Helsinkiin 57 km, Lahteen 73 km, Tampereelle 126 km ja Turkuun 175 km.

Miten perille?
- R, H, ja T -junat välillä Helsinki-Riihimäki pysähtyvät Hyvinkäällä. Arkipäivisin kaksi junaa tunnissa etelään ja pohjoiseen.
- Autolla, Tien 25 (Porvoo-Hanko) ja 3 (Helsinki-Tampere) Kainalossa.
- Lentokoneella, katso: www.hyik.fi

Yöpyminen?
 - Hotelli Cumulus, Rantasipi Sveitsi, Loft Hyvinkää, Majoitus Makkonen, Sveitsin Maja.


perjantai 1. elokuuta 2014

Ed Sheeran - X

Ed sings


Ed Sheeran on miellyttävä, sellainen helposti lähestyttävä sympaattinen veijari, jolla on aina sama villapaita, ja joka istuu aina samassa baarin nurkkapöydässä. No ei ehkä oikeasti, mutta sellaisena me suomalaiset häneen uskallamme tarttua.

Levyltä, kuten hänen tuotannostaan yleensäkin, löytyy parinlaisia eri biisejä. Hyviä fiilisbiisejä, ja parempia fiilisbiisejä. Itseasiassa fiilis taitaa olla punainen lanka tälläkin levyllä. Fiilis on usein herkkä ja henkilökohtainen - ja välillä iloinen ja ystvät mukaan kutsuva. X on balladipohjainen herkkistelyalbumi, joka erottuu aikamme massatuotetusta, täyteenahdetusta pop musiikista.

Balladit ovat luonnollisesti monille juuri se heikkous, ja tunnustan kyllä olevani nopeamman musiikin käyttäjä - mutta oikeassa zen moodissa tämäkin levy on täyttä kultaa. Levy toisaalta on vähän tasavahva, tasapaksuuden kustannuksella - Mielenkiintoinen ja letkeä levy eittämättä on, sitä ei käy kiistaminen. Mutta ehkäpä juuri sieltä bilepuolelta olisi vielä jotain ammennettavaa. Toisaalta kaveri on vielä nuori, ja levyt parantavat kuin sika juoksuaan - eli ei ole epäilystäkään, etteikö Ed Sheeranin seuraava albumi ole viimeistään se jolla koko maailman silmät lopulta aukeavat.

X on sopivasti hiottu, "less is more" ajattelua oivallisesti toteuttava tuotos, johon suosittelen kaikkia tutustumaan.

Levy on varma ja hyvällä tavalla turvallinen. Se ei hae kuuta taivaalta, mutta tuo tuon lämpimän hahmon ihollesi. Sen joka on tuttu sieltä baarisi nurkkapöydästä, ja jolla on aina sama villapaita. 4/5