maanantai 30. kesäkuuta 2014

Pharrell Williams - G I R L

Pharrell Williams ikääntyy takaperin.


Pitkästä aikaa omalla nimellään musiikkia julkaissut Pharrell palaa kertaheitolla hittilistojen kärkeen. Esimerkiksi Billboard HOT100 listalla kappale Happy -on jo julkaisuhetkellä seikkaillut 25 viikkoa. Kaikkiaan Pharrell on sellainen artisti joka kuplii pinnan alla, hän on ollut näennäisestä hiljaiselostaan huolimatta ahkera, ja nimensä löytyy suht monen julkaisun takaa.

Mitä tämä levy sitten tarjoaa? Itseasiassa aika vähän mitään :(

Tasapaksuksi tuotettu, lähinnä keskinkertainen, pyhmyt tuotos. Mitään vaaranpaikkoja levyltä ei löydy - siis ei yhtään mitään. Tällainen tasapaksu sopii hyvin äänimatoksi taustalle, ja välillä radioonkin, mutta mitään todellista ahaa-elämystä levyltä ei löydy. Tai sitten olen liian tyhmä.

Älkää silti ymmärtäkö väärin, tämähän on selkeää, ja chilliä musiikkia - jossa ei itsessään ole mitään vikaa. Kuitenkin minulla on vaikeuksia ymmärtää Pharrellin kaltaisen ammattilaisen sortumista keskinkertaisuuteen. Tasaisuudesta huolimatta levy on hyvin tuotettu, ja kuulostaa miellyttävältä - tosin särmät jäivät samalla kun levyn yli ajettiin katujyrällä. Näin tasaista poppia en ole vähään aikaan kuullut.

Levy ei ole huono, mutta siinä ei ole mitään erityistä. Siksi minua nakertaa. 2/5

maanantai 16. kesäkuuta 2014

American Authors - Oh, What a Life

Amerikkalaista brittirockia.

Sori, mutta tämä kuulostaa kovasti brittisoundeilta - todellisuudessa American Authors on New York City thru and thru (Bostonin vuosia unohtamatta). Läpimurtona voidaan ajatella Best day of my life -hittiä, joka on ihan oma lukunsa, sillä levy tarjoaa muutakin. Ihan tuore ei tämä yhtye ole, vaikkei juuri euroopassa tietoisuuteen ole noussutkaan. Tällä levyllä bändi varmistaa pääsynsä myös eurooppalaisille hittilistoille, ja antaa luvan odottaa huikeaa jatkoa!

Tämä levy kuulostaa varsin tutulle, omalla twistillään. Musiikki saa aikaan pakollisia rytmissä naputtelua sormilla, jaloilla ja käsillä. Hyväntuulisen musiikin kääntöpuolena ovat sopivassa suhteessa tarjoiltavat draamat. Tunneskaala on usein tasolla "Elämä mättää, mutta antaa mennä vaan" - Tietynlainen elämänilo välittyy teksteissä, ja eritoten tunnelmassa. Tunnelman nostatukseen levyn monet kappaleet sopivat erinomaisesti, esimerkiksi FIFA14 pelin soundtracille päätynyt Hit it.

Oh, what a life saa palaset loksahtamaan paikoilleen, särmät on hiottu, ja välillä on jopa hiottu lisää kulmia musiikkiin. Levy on ehjä ja kokonainen, joka tuntuu loppuun saakka mietityltä - vaikka onkin elämäniloinen ja huoleton. 5/5

torstai 12. kesäkuuta 2014

En halua enää elää tässä maailmassa

En halua enää elää tässä maailmassa eli #Eheetm jatkuu uusin jaksoin Mediamunakkaan kanavalla! Uudet jaksot keskiviikkoisin alkusyksyyn saakka. Ensimmäisen viikon tuplajaksot alla. Käy tutkailemassa kanavamme, ja tilaa jos siltä tuntuu!



tiistai 10. kesäkuuta 2014

Pelailuja: Mario kart 8

8 syytä ajaa kovaa.


Kauan odotettu hulluttelu ajopeli Mario kart 8 on julkaistu, ja minunkin hyppysiini päätynyt.

Mario kart historiani on ehkä lyhyempi kuin monilla muilla, johtuen konsolihistoriani puutteellisuudesta, silti olen kokeillut Mario kart 64:sta, oli hauska jo silloin. Sittemmin myös Double dash! joka toi moninpeliin upean ulottuvuuden kahden pelaajan muodossa. Minulla ei ollut N64:sta eikä Gamecubea - eli nämä kokeilut ovat jääneet melko lyhyiksi pyrähdyksiksi. DS:n tai 3DS:n versioita en ole koskaan pelannut, en tunne juuri ketään kellä näitä konsoleita olisi edes ollut koskaan..

Sitten tuli Wii, joka esitteli uusien ohjausominaisuuksien lisäksi vain vähän mitään huikeaa. Silti tämä osa myi käsittämättömän hyvin, ja onkin oletettavaa, että uusi sukupolvi tarttuu myös kahdeksanteen sarjan osaan hanakasti. Wiistä mukana tälläkin kertaa on erittäin hyvin toimiva nettipeli. Sen parissa tuli vietettyä itsekkin tuntikausia.


Suurin uudistus: Leijumisominaisuus näyttäytyy pelatessa aika vähän, pelin tuoksinnassa on vaikeaa keskittyä kenttiin, vaikka ne ovatkin upeita. Paras käyttö tällä uudistuksella onkin mielestäni niissä kentissä, joissa esimerkiksi seinien kautta oikaiseminen tuo kokonaan uuden reitin peliin.

Vanhoja ratoja on tuotu mukaan, ja niitä on kiitettävästi uudistettu. Ehkäpä näiden uusien ominaisuuksien osalta päivitys on puutteellista, mutta grafiikoista on annettava täyden pisteet.
Teknisesti peli on sulavaa ja kaunista. Peli hyrää eteenpäin erittäin hyvin, ja näyttää upealta - mielikuvituksellisuus ja tietty ajattomuus Nintendon peleissä on vakioteema, mutta se onnistuu tälläkin kerralla. Nettipeli sujuu ja toimii moitteetta, mutta kivaa mäyhää peli on samalta sohvaltakin kavereiden kesken.

Mitä puuttuu? Ehkäpä noiden areenoiden puuttuminen häiritsee hieman, mutta battle pelimuoto ei ole minulle ollut rakas, joten elän asian kanssa. Muuten pelissä voisi olla simppeli mäyhäysrata, ovaali tai vaikka kahdeksikko, jossa saisi antaa aseiden laulaa. Lisäksi pari monimuotoisempaa rataa, jotka eivät looppaa, vaan menevät pisteestä a pisteeseen b voisivat tuoda lisää tälle pelille.

Mario kart 8 on juuri niin hyvä kuin se voi olla. Edellisiä osia pelanneena ei tämäkään uudista koko peliä täysin, mutta tuo juuri riittävästi uutta - että kokonaisuudesta voi nauttia. En fanita DLC myyntiä, mutta täytyy sanoa, että jos tälle pelille tulee ladattavaksi karttapaketti, saattaisin sellaisen hankkia. Nykyiselläänkin Mario kart 8 on turvallinen tutustuttava koko perheelle, ja uskomattoman hauskaa hulluttelua kavereiden kesken.


- Leijunta ominaisuus tuntuu välillä päälleliimatulta, ei pääse aina oikeuksiinsa.
- Wii U Gamepad:in käyttö täysin epäolennaista, ei mitenkään madollista tarkkailla pelin aikana.
+ Verkkopeli ja co-op ovat loistavia!
+ Sujuva ja toimiva peli, ei hyydy, ei jumitu, näyttää kauniilta.
+ Selkeä peli, sopii kaikenikäisille, yksin ja yhdessä.


5/5 peli - voin suositella kaikille, jotka eivät kaipaa realistista rallikokemusta, vaan hassunhauskaa kisailua kavereiden kanssa.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Kuukauden matkajuttu: Tavallisesta poikkeava Tallinna


No onhan Tallinna nyt nähty, vai onko sittenkään? Pari yllättävää ja tavanomaisesta poikkeavaa vinkkiä tallinnaan:

- KGB museo
Pieni ja yllättävä museo neuvostoliiton vakoilusta keskellä Tallinnaa. KGB museo sijaitsee nimittäin viru hotellin ylimmässä kerroksessa. Esillä on ehkä neuvostoliiton nokkelimpia vakoiluvälineitä,  vaikkei paljon jäljellä olekkaan. Olennaista kierroksessa on oppaan kertomukset, jotka avaavat yllättävällä tavalla hotellin työntekijöiden arkea, jossa kaikki tiesivät mistä on kysymys - mutta kukaan ei hiiskunut siitä sanallakaan.

Sokos hotel Viru, Viru Väljak 4, Tallinn
http://www.visitestonia.com/fi/museo-viru-hotelli-ja-kgb


- Kopli/Kalamaja
Mielenkiintoinen jäänne historiaa Tallinnasta, kalamajasta puhutaan jo nyt hipsterikaupunginosana, googlaa ihmeessä lisätietoja. Alue on kiinnostava ja haastava, monille se ei välttämättä aukea, mutta ne jotka uskaltavat hypätä seikkailuun, näkevät paljon silmiä avaavaa maisemaa.

Huonokuntoisia ja hylättyjä kiinteistöjä saattaa asuttaa joukko kodittomia, jotka myös epähuomiossa sytyttelevät tulipaloja. Sosiaalisia ongelmia on, joihin toivoisi ratkaisua - alueen profiilin parantuessa ja elintason noustessa on odotettavissa, että näistä kaupunginosista tulee vielä suosittuja seuraavan vuosikymmenen aikana. Kalamaja ja Kopli ovat tulevaisuuden tallinnaa.



En listaa tähän liikkeitä tai kuppiloita, koska tästä alueesta ovat jo useat matkailusivustot ja blogitkin kirjoittaneet. Tee mielummin nopea googlaus :)


Kuvat CC/wikimedia commons