torstai 17. huhtikuuta 2014

Nopsajalka - Sun


Levottomat jalat.



Nopsajalka lähtee uusille urille albumillaan Sun. Levy ei juurikaan enää tiedä mitään reggaesta, mutta on rauhallinen kokoelma kertomuksia ja tapahtumia. Elämäntilanteita mukaillen levyltä löytyy raitoja monenlaisiin tunnelmiin, tuntuu menevän lujaa aloittaa lauantai-illan bileet, lupaan olla lopettaa illan oman kullan kainaloon.

Nopsajalan historia on pitkä ja erilainen, joten tämä levy toiminee eräänlaisena vedenjakajana artistin uralla - toisaalta esimerkiksi elokuu-kollektiivi ei liene kokonaan haudattu. Elokuuhun verrattuna artistin oma näkemys on virkistävällä tavalla erilainen, ehkä vähemmän ärsyttävä. Ainakin minulle.

Sun on myös eräänlainen matka naiseuteen, naisia voidaan pitää ilmeisen tarkoituksenmukaisena kohderyhmänä, kuten selvää, Antti Hakala on kuitenkin mies. Miehen näkökulma naisen sielunmaisemaan ja elämäntilanteisiin on kiehtovaa mutta pintapuolista. Naiseus silottaa tiettyjä ryppyjä ja egoiluja tehden musiikista helpommin lähestyttävää ja kuunneltavaa.

Kuitenkaan miesten ei tarvitse levyä välttää tai pelätä. Suurin osa tunteista ja niiden ilmaisuista ovat universaaleja tai sukupuolisensitiivisiä. Koska niinhän rakkaus on.

Helposti lähestyttävä ja tasainen, mutta riittävän vivahteinen levy tuo Nopsajalan lähemmäs valtavirtaa ja radioiden soittolistoja. Tuttavuus oli miellyttävä, ja toivon tälle jatkoa. 4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti