perjantai 25. huhtikuuta 2014

Jonna Tervomaa - Eläköön

Pop prinsessan puoli valtakuntaa.



Jonna Tervomaa on noussut suureen tietoisuuteen jo puoli ikuisuutta sitten. Tervomaa on jatkuvasti uiskennellut, jos ei nyt tutkan alla, niin välittömästi yläpuolella.. eli superhittejä ei ole viime vuosina näkynyt - mutta nainen on ollut vakiovieras kesäfestareilla vuodesta 98 saakka.

Levyllä on edelleen tutuhkoja kaikuja jotka tuovat minulle lämpimiä muistoja 00-luvun alusta. Kotimaisen poprockin suurkuluttajana pidän tämänkin levyn äänimaailmasta paljon. Tuotos on rehellinen ja kaunis, muttei vieläkään erikoinen.

Jonna Tervomaa on hyvä laulaja, ja tuotelias artisti, mutta pyrkimys uudistumisesta ei ehkä täysin toteudu. Edellyttäen siis että sellainen löytyy, useassa kohdassa "jos se ei ole rikki.." ajattelu on ihan paikallaan.

Tästä levystä kirjoittaminen tuntuu itsellekkin jotenkin lattealta, mutta voisiko syynä olla lattea levy? En kehtaisi leimata levyä huonoksi, se on kaikinpuolin kelvollista poppia, josta vain puuttuu jotain. Onneksi meillä silti on kaikki Jonna Tervomaan klassikot ja hitit muistoissa, tämä levy ei juuri tarjoa uusia tilalle 2/5

torstai 24. huhtikuuta 2014

Eri esittäjiä - Nyt Kolisee

Rämisee ja kolisee.



Mietin että kannattaako tästä edes kirjoittaa, tiesin jo kuuntelematta, etten tule pitämään levystä kovinkaan paljoa. Kirjoitan nyt silti, olkoon kaikille selvää, että tämä genre ei ole minun mieleeni, ja yritän kaikin voimin pysyä avoimena sille.

Nyt kolisee haisee levy-yhtiön markkinatempaukselta, vaikka se onkin ihan tosissaan tehty tuotos. J. Karjalaisen vaikutusta suomalaiseen musiikkiin ei voi väheksyä, eikä pidäkkään - hänen levynsä kanssa (et ole yksin) kanssa naitettu (nyt kolisee) kuulostaa aluksi pahansuovalta vitsiltä - älyttömältä päähänpistolta ja karmivalta pyhäinhäväistykseltä. Se ei ole mitään näistä. Paitsi ehkä älytön päähänpisto.

J. Karjalainen on läsnä jotenkin kaikilla raidoilla, mikä oli alkuperäinen tarkoituskin. Ensikuulemalta genret eivät mitenkään voi kävellä samoilla askelmerkeillä, mutta paikoin levy onnistuukin erinomaisesti. Suomirockilla ja hiphopilla on kuin onkin jotain annettavaa toisilleen. Levy onnistuu myös kantamaan tekijöidensä lippua korkealla, ja toivottavasti tuomaan suuremman kansan tietoisuuteen uusia hiphopin nimiä.

Kokoelma on tekijöidensä näköinen, todella monen tekijän näköinen. Kokonaisuutta olisi ehkä pitänyt miettiä vähän enemmän - mutta tämä on vain minun mielipide. Luultavasti juuri monialaisuus on se johon moni levyssä ihastuu, itse lähinnä valitsisin joitain kappaleita levyltä.
Nyt (Ei) Kolisee 2/5

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Within Temptation - Hydra

Hollantilainen sinfonia



Within Temptation on uinut suuren yleisön tietoisuuteen 2002 Ice Queen -hitillä, ja viimeistään 2004 The Silent Force levyllään. Yhtye on nämä vuoden pitänyt pintaansa enemmän tai vähemmän mainstreamissa. Alkuvuonna 2014 julkaistu Hydra, on edeltäjiensä veroinen, usvainen ja vaikuttava sinfonia.

Levyn tekoon on osallistunut tällä kertaa muutama erikoisempi nimi, esimerkiksi räppäri Xzibit - joka on todella kummallinen ja omalaatuinen vahvistus. Voin tunnustaa etten arvostanut kappaletta jossa hän käväisee. Muista vierailijoista lähemmäs napakymppiä iskee Dave Pirner, Tarja Turunen ja Howard Jones.

Ehkäpä juuri vierailijoiden takia levyllä kaikuu nyt monipuolisempi maailma. Tarinat ovat juurikin se osa jossa yhtye on ollut vahvoilla, tosin useammilla levyillä ne onkin sovitettu esimerkiksi kirjallisuudesta. Eipä sillä, alkuperäisteoksiinkaan tutustumatta on helppo uskoa bändin tekevän kertomuksilleen oikeutta kiitettävästi.

Ajoittain raskas levy nousee hyvin korkeuksiin onnistuessaan, ja tarjoaa within temptationille ominaisen soundimaailman. En itse innostunut levystä ihan niin kovin, mutta tunnustan sen hyvät puolet. Tuotannolliset arvot ovat kohdallaan, ja levyn parissa on jaksettu tehdä töitä loppuun asti. Silti jokunen virhearviointi ihmetyttää, mutta soviteltakoon ne vain taitellisina näkemyksinä. 3/5


torstai 17. huhtikuuta 2014

Nopsajalka - Sun


Levottomat jalat.



Nopsajalka lähtee uusille urille albumillaan Sun. Levy ei juurikaan enää tiedä mitään reggaesta, mutta on rauhallinen kokoelma kertomuksia ja tapahtumia. Elämäntilanteita mukaillen levyltä löytyy raitoja monenlaisiin tunnelmiin, tuntuu menevän lujaa aloittaa lauantai-illan bileet, lupaan olla lopettaa illan oman kullan kainaloon.

Nopsajalan historia on pitkä ja erilainen, joten tämä levy toiminee eräänlaisena vedenjakajana artistin uralla - toisaalta esimerkiksi elokuu-kollektiivi ei liene kokonaan haudattu. Elokuuhun verrattuna artistin oma näkemys on virkistävällä tavalla erilainen, ehkä vähemmän ärsyttävä. Ainakin minulle.

Sun on myös eräänlainen matka naiseuteen, naisia voidaan pitää ilmeisen tarkoituksenmukaisena kohderyhmänä, kuten selvää, Antti Hakala on kuitenkin mies. Miehen näkökulma naisen sielunmaisemaan ja elämäntilanteisiin on kiehtovaa mutta pintapuolista. Naiseus silottaa tiettyjä ryppyjä ja egoiluja tehden musiikista helpommin lähestyttävää ja kuunneltavaa.

Kuitenkaan miesten ei tarvitse levyä välttää tai pelätä. Suurin osa tunteista ja niiden ilmaisuista ovat universaaleja tai sukupuolisensitiivisiä. Koska niinhän rakkaus on.

Helposti lähestyttävä ja tasainen, mutta riittävän vivahteinen levy tuo Nopsajalan lähemmäs valtavirtaa ja radioiden soittolistoja. Tuttavuus oli miellyttävä, ja toivon tälle jatkoa. 4/5

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Olavi Uusivirta - Ikuiset lapset

Nuhjuista kotibileiden romantiikkaa.



Ikuiset lapset on laulaja-näyttelijä Olavi Uusivirran seitsemäs levy. Olen seurannut artistin vaiheita mielenkiinnolla pitkään, joskin omituisella twistillä, tajusin vasta nyt miksi.

Tässä levyssä on jotain etäisesti tuttua, joka on jotain todella vierasta. Se on samaan aikaan todella hyvä ja todella vaikeasti lähestyttävä. Se on totta ja tarua samaan aikaan.

En yleensä halua lukea muiden arvosteluja ennen kuin kirjoitan omani, mutta nyt halusin tietää tuliko muille samankaltainen olo tästä levystä. Luettuani Jussin mietteitä ymmärsin mikä minua tässä hiertää. Minä en pidä 1980-luvusta.

Siitäkin huolimatta voi antaa kiitosta koko bändille. Työskentely vaikuttaa kuulijalle saumattomalta ja sujuvalta. Levy on rosoinen, mutta viimeistelty - eli monikin jippo vaikuttaa todella harkitulta. Tarinankertojana Uusivirta on aina ollut omaa luokkaansa, mutta: Sitten tulikin Glorian koti-nimisen kappaleen aika, ja tunsin oloni petetyksi. Minua voi vapaasti haukkua siitä etten ymmärrä artistiä, mutta sain niin voimakkaan inhoreaktion, että se ei voi olla vaikuttamatta muutenkin ristiriitaiseen kuvaani levystä. Edes paperisiivet eivät enää voineet pelastaa.

Olen iloinen, että tämä levy sai minut paremmin ymmärtämään suhdettani laulajaan, mutta surullinen etten saa itseäni pitämään tästä levystä enempää. Tuskastumisen ei kuuluisi kuulua musiikkinautintoon. 2/5


torstai 10. huhtikuuta 2014

Jannika B - Šiva

Jumalattaren kutsuhuuto.



Jannika B tuli takavasemmalta suomalaiselle pop taivaalle jo levyllään Kaikki rohkeus (2013) (Tuomio täällä) - Nyt Jannika "wirtanen" Bergroth on tullut takaisin.

Taiteellisempi lähestymistapa kotimaiseen poppiin toi luonnollisesti aimo annoksen vertauksia Jenni Vartiaiseen, mielestäni aika aiheetta. Jos vertauksia olisi pakko tehdä, voisin sanoa, että Jenni ja Jannika ovat saman altaan eri päädyissä - Jannikan jäädessä vielä toistaiseksi sinne matalalle.

Kappaleet ovat hienoja, ja kostettavat aiempaa syvällisemmin, lisäksi meille avautuu uusi maisema siitä kuka Jannika on ihmisenä. Tässä levyssä ei ole mitään hävettävää, ja siksi en tahdokkaan sitä kehenkään muuhun kuin artistiin itseensä verrata.


Lukuunottamatta satunnaisten vierailijoiden jopa heikkoja esityksiä voi todeta, että laulut ovat kunnossa. Työryhmä on saanut myös studiossa kaiken olennaiset irti itsestään - ja pakotettua sen tälle levylle.

Šiva on ehjä tuotos ja virheaskeleetkin saadaan parsittua kokoon, oikeastaan jään kaipaamaan vain yhtä todella tanssittavaa hittibiisiä - toisaalta jos sellainen löytyisi levyltä, saattaisin kritisoida sitä. Se kuitenkin olisi jokseenkin eri linjassa muun levyn kanssa.

Šiva ei ole hidas levy, muttei kovin kovatempoinenkaan, suljen ympyrän sanomalla että; Eheä ja tiivis kokonaisuus jatkaa oivallisesti Jannka B:n tarinaa ja tasoittaa naisen tietä suomalaisen pop taivaan eturiviartistiksi. 4/5

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kuukauden matkajuttu: Shoppaile Kööpenhaminassa



Tanskasta puhuttaessa on muistettava, että mitenkään edullinen maa ostosten kannalta se ei ole. Vaikka muilta osin lähes täydellinen. Kirjoitan nyt havaintojani muutamista ostospaikoista Kööpenhaminan matkaltani, syksyllä 2013.



Strøget on euroopan pisin kävälykatu täynnä ostosmahdollisuuksia laidasta laitaan. Strøgetiksi kutsutaan siis FrederiksberggadenNytorvinGammeltorv, Nygaden 
VimmelskaftetinAmagertorvin ja Østergaden muodostamaa kävelykatujen jatkumoa. Mikäli on vain vähän aikaa kaupungissa, voi ostosmatkaan sisällyttää Nyhavnissa käynnin, joka on lähes kävelykadun päässä. Nyhavnista lähtee myös paljon jokiristeilyjä, eli kävelyn päätteeksi voi istahtaa alas ja katsastaa kaupunkia mereltä päin. Useilta reiteiltä voi myös nousta kyytiin/jäädä pois muuallakin kaupungissa, jos haluaa jatkaa matkaansa esimerkiksi Christianshavniin.


Sisustuskärpäsen puraisemille kävelykadulta löytyy tärppi: Illums bolighus, josta löytyy neljän kerroksen verran tavaraa. Aina huonekaluista astioihin ja takaisin. Paljon Tanskalaista ja skandinaavista designia, myös suomalaisia tuotteita. Huonekalut saa kuljetettua myös suomeen, mutta toki sieltä löytyy erittäin paljon matkalaukkuunkin mahtuvaa esineistöä, erityisesti kannattaa käydä katsomassa valaisimia ihan ylhäällä - ja astioita alimmassa kerroksessa.

https://www.illumsbolighus.dk/


Kauppahalli, eli Torvehallerne, sijaitsee lähellä Nørreportin asemaa, osoitteessa Frederiksborggade 21. Moderni kauppahalli koostuu kahdesta rakennuksesta, joista toisessa myydään lihat ja kalat - ja toisesta löytyvät leivonnaiset, kahvit ja muut tuotteet.  Uudehkoissa kauppahalleissa on miellyttävä tunnelma, kuin myös toriaukealla, joka jää hallien väliin. Lämpiminä vuodenaikoina voikin istahtaa ulos kahville, ja talvellakin kauppahallissa palvelee muutamia kahviloita sisätiloissa. 

http://torvehallernekbh.dk



Kauppakeskukset ja tavaratalot:

Uusi kauppakeskus Fisketorvet, sisältää paljon muotiliikkeitä. Alueen profiili on muuttunut viimevuosina paljon, ja uudet modernit rakennukset tuntuvat jäävät joenuoman ja rautatien väliin jotenkin kellumaan. Kauppakeskuksessa on silmiinpistävää se, että toisin kuin meillä, nuorisoa ei ole tarkoitus ajaa ulos - vaan istuma-alueita wi-fi yhteydellä ja latauspisteillä on runsaasti.
http://www.fisketorvet.dk/W/do/centre/

Strøgetiä kulkiessa voi piipahtaa sekä Illum, että Magasin du nord tavarataloissa. Jälkimmäinen vaihtoehdoista on se hintavampi. Illumia voisi kotoisesti verrata vaikka Sokokseen tai Marks&Spenceriin, kun magasin du nord arvatenkin muistuttaa stockmannia tai harrodsia.



Kuvalähteet: CC/Wikimedia

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Stromae - Racine Carrée

Neliöjuuri (laita nokkela matemaattinen vertaus tähän)


Ranskankieliselle musiikille on vain vähän markkinoita ranskan ja belgian ulkopuolella, silti stromae onnistuu koskettamaan laajempaakin kansanosaa läntisessä euroopassa.

Racine Carrée on Stromaen toinen tuleminen, ensimmäisen, Cheese (2010) jäädessään tutuksi meille lähinnä Alors on Dance -hitistään. Tämä levy on kokonaisuudessaan vakavampi, vähemmän tanssittava synth/hip-hop/house plätty, mutta se ei vähennä sen merkittävyyttä.

Se syvällinenkin puoli vaan valitettavasti tahtoo jäädä meiltä piiloon, ellei sitä erikseen osoita. Hyvänä esimerkkinä Papaoutai, joka oli suomessakin vain letkeä hitti, ennenkuin joku kertoi meille, että se on tarina pojasta joka ei tunne isäänsä. Sen ymmärrettyään musiikkivideokin tuntuu paljon järkevämmältä.



Aiheet ovat monenkirjavia mieheydestä, naiseudesta, parisuhteista, sairauksista ja konfikteista, jos vain joitain mainitsen. Puhumattakaan isättömästä lapsuudesta, jolla on kivulias yhtymäkohta artistin omaan elämään. Tapa jolla ongelmia käsitellään on onnistunutta, ja riittävän alleviivaavaa ottaakseen kantaa siihen missä mättää. Minulle - kuten aika monelle muullekkin joka ei puhu sujuvaa ranskaa, on omalla vastuulla ottaa selvää lyriikoista ja aiheista. Jos jostain haluaa aloittaa, niin tulkinnan kannalta on helppoa aloittaa singleistä, niistä kun on videotkin jotka avaavat asiaa omalla suurpiirteisellä tavallaan.



Uusille tuttavuuksille tämä voi olla vaikea pala purtavaksi, mutta jos tällaista musiikkia kuuntelee muutenkin paljon, on tähän tutustuminen vaivatonta ja kannattavaa. Minäkin löysin täältä vähän fiilisteltävää. 3/5

torstai 3. huhtikuuta 2014

Terveisiä tukholmasta

Dead by April - Let the World Know

Metallimusiikin outolintu palaa.


Palavan linnun symboliikkaa voisi muutenkin käyttää yhtyeestä puhuttaessa, feeniksin lailla se tulee aina takaisin, soittajien ja laulajienkin vaihtuessa. Nykyisessä kokoonpanossa cleanit laulut hoitaa Zandro Santiago ja Christoffer Andersson on se joka kirjaimellisesti vain huutaa. Let the world know -on yhtyeen kolmas studioalbumi joka vie yhtyeen tarinaa taas yhden askeleen pidemmälle.

Outolintu yhtye on myös siitä syystä, että se on aika vaihtoehtoinen metalliyhtye. Sitä on kategorisoitu melodiseksi metalliksi, melodiseksi death metalliksi, toisaalta myös metalcoreksi ja nu metalliksi. Turvallisin vaihtoehto taitaa olla alternative metal. Se on toisaalta juuri se syy miksi olen itsekkin hieman viehättynyt heidän tuotannostaan. Musiikki on samalla aika kevyttä ollakseen metallia, ja samalla raskaampaa ollakseen peruspoppia.

Let the world know lupaa juuri tätä kaikkea. Mutta kompastuu hieman omaan latteuteensa. Välillä haisee siltä, että koko roska olisi työnnetty saman humppafiltterin läpi. Levyllä on hetkensä, ja se ansaitsee sävellyksistään kiitosta, mutta useista kappaleista jää viimeinen silaus puuttumaan. Myös hittirintamalla ollaan hiljakseen, faneille ja satunnaisille uusille tulokkaille tällä on annettavaa, mutta mitään tajunnanräjäyttävää hittiä ei löydy. Musiikki on puoliksi kaupallista, muttei lainkaan myyvää.

Pitkä historia kaikkine muutoksineen lupaa meille pitkää jatko bändin parissa, ja hyvä niin, koska mielestäni heiltä on lupa odottaa jotain suurta. Toistaiseksi bändi kasvaa marginaalissa hiljalleen. 3/5