perjantai 28. maaliskuuta 2014

Samuli Putro - Taitekohdassa


Elämä on pelkoa parhaimmillaan.

Samuli Putro ei jäänyt lepäämään vaikka Zen Café jäikin tauolle, taitekohdassa seuraa osaltaan tavalliset hautajaiset (2012) ja älä sammu aurinko (2011) jättämää perintöä.

Artistilla on ilahduttava kyky tarinankerrontaan, stoorit tapahtuvat usein kolmannessa persoonassa, ja vielä useammin minä-muodossa. Onkin aika erikoista, että joku pystyy tekemään uskottavasti niin monta eri roolia, jopa eri sukupuolia - ja kaikki tämä niin, että kuulijatkin ymmärtävät mistä on kyse, siis jos eivät jopa samaistu kertojaan.

Taitekohta on usein ihmisen elämässä odottamaton kohta, joka jopa pakottaa henkilön uusille urille tai vähintään reagoimaan tapahtuneeseen voimakkaasti, tapahtumaan jonka jälkeen vanhaan ei ole enää paluuta. Levy tekee ihmisen peloista ja arjen ongelmista taidetta, olematta kuitenkaan liian vaikeasti hahmotettavissa.

Musiikillinen anti tukee laulajaa, ollen aika hienoinen ja jopa mitäänsanomatonta - kuitenkin se osaa korostaa kertomuksen olennaisia osia. Tämä levy antaa paljon ajateltavaa, eikä ole keveimmästä päästä. Jos kuitenkin jaksaa nähdä vaivaa ja syventyä albumiin, väitän sen olevan harvinaisen palkitsevaa. Samuli putro osaa ja tekee, vain pieniä notkahduksia lukuunottamatta. 4/5

torstai 27. maaliskuuta 2014

Happoradio - Elefantti

Olohuoneessa on elefantti.


Happoradio on taas täällä, eikä ensikuulemalta mikään ole muuttunut. Pari pankiräjäyttävää radiohittiä, muutama rauhallinen veto - ja paketin viimeistelevät kokeilut (jotka tosin eivät karkaa kovinkaan kauas muusta tuotannosta)

Kaavat ovat pelottavankin tuttuja, ja elefantille raivattu tie on kyllin tasainen häiriöttömään kyytiin. Faneille levy on totuttua happoradiota, eli ns "makeaa mahan täydeltä" - Tasapainoinen ja ehkä hieman tasapaksu levy sisältää edelleen tavoittavia ja oivaltavia lyriikoita, levyn kappaleet koskettavat suomalaista rock kansaa laidasta laitaan.

Kiehtova punertava lanka levyllä on myös 2000-luvun tapakristillisten ihmisten tunteminen - Muita tunteita ja tapahtumia levyllä on helppo ymmärtää, niin parikymppisen opiskelijakundin, kuin kolmekymppisen yksinhuoltajaäidin, kuin yhtälailla enemmän elämää nähneidenkin kuulijoiden korvissa. Universaaleiden tunteiden ymmärtäminen ja heijastaminen onkin happoradion kiistaton vahvuus - ollut jo pitkään.

Happoradio on päätymässä ns. "kotiteollisuusputkeen" pian, toisten mielestä niin on hyvä - toiset jäävät odottamaan uudistumista.

Yhtäkaikki, elefantti on loistava albumi, taattua, omaleimaista happoradiota. 4/5