keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Haloo Helsinki! - Kiitos ei ole kirosana



Haloo Helsinki! on tuottelias yhtye, joka on saavuttanut tasaisen suosion melkolailla kaikenikäisten keskuudessa. Kiitos ei ole kirosana, on yhtyeen viides albumi. Entäpä itse albumi:

Muutamilla kerroilla taidepatonki sujahtaa kovin syvälle sinne mihin aurinko ei paista, sanoitukset hukkuvat ölinään, ja mieleen muistuu muutamakin livepätkä joissa yhtyeen laulaja vaikuttaa olevan pilvessä. Ellin ääni onkin juuri se asia josta koko yhtyettä rakastaa tai vihaa. En ole antanut sen aikaisemmin häiritä, mutta tällä levyllä en enää voinut sivuuttaa sitä tosiasiaa, että korvista vuotaa verta.

Onneksi koko levy ei ole yhtä "kokeilevaa" esiintymistä, mutta ne aallonpohjat rasittavat tätä kokonaisuutta ihan liikaa. Tällaisena aikana kokonaisuus ei välttämättä merkitse monille, ja se missä HH on aina onnistunut on juuri sinkkujen valinta. He (tai heille) on aina osattu valita ne levyn oikeasti parhaat raidat jotka lähtevät radiosoittoon. Useasti tulee sellainen olo, että muut biisit ovatkin vain täytettä, tai sitten se on juuri sitä bändin ihan ominta tuotosta. Sellaista johon levy-yhtiön setä ei ole puuttunut yhtä hanakasti.

Olen mielestäni antanut HH:lle monta mahdollisuutta, mutta yhtye ei lunasta niitä kerta toisensa jälkeen. En edes ymmärrä miksi kuuntelen tätä. Edellisen kerran kun kirjoitin heistä, kirjoitin näin: " Levy on oikeassa suhteessa nerokas ja kamala kompastumatta omaan nerokkuuteensa." Valitettavasti tällä kertaa asia ei ole näin. Kiitos ei ole kirosana kompastuu juuri kamalaan yhdistelmään katu-uskottavaan suomalaisesta pop-rockista, lapselliseen ja huumepäissään laulettuun teurasjätteeseen.

Tämä levy ei miellyttänyt. Oikeastaan yhtään. 1/5

maanantai 20. lokakuuta 2014

Betty Who - Take me when you go




Betty Who - lauluja rakkaudesta


Suht uniikki ääni ja ihan erityisesti sen käyttö pelaa vahvaa roolia Betty Who:n kappaleissa. Musiikissaan on käytössä koko arsenaali, jota tänä päivänä kelpaa esitellä - ja tässä levyssä palaset todella loksahtavat kohdalleen. Yhdistelmä elektrosoundeja ja kaihomielistä rakkauslaulua on sanalla sanoen, kliseisesti tyylikäs sekoitus.

Lähestymistapa moderniin poppiin on elegantti, ja genreään uudistava. Välillä liika hienostelu ravistellaan roskikseen, ja pannaan rohkeasti jalalla koreasti. Tyylikäs sekoitus siis kaikenkaikkiaan.

Australialaissyntyinen Betty Who, eli Jessica Newham, on 23 vuotias uusi tuttavuus. Todellinen läpimurto tapahtui Somebody loves you - kappaleen ansioista, lienet kuullut sen joskus. Täydellinen kosintabiisi.

Minä ainakin löysin tästä useammankin biisin soitettavaksi elämäni soundtrackillä, kun tarvitsen dramaattisen voimaballadi-hetken kävellessäni kadulla. 4/5


maanantai 1. syyskuuta 2014

Kuukauden matkajuttu: Ostohelvetissä Tallinnassa



53 500 neliömetriä, vajaat 200 liikettä ja palvelua. Ilmainen pysäköinti. Kuulostaa lähtökohdista riippuen ultimaattiselta ostoshelvetiltä, tai shoppaajan paratiisilta. Kivenheiton päässä Tallinnan keskustasta avautuu ostoshelvetti; Rocca al mare. Siistiksi rempattu, Viron suurin ostoshelvelvetti hämmentää valikoimallaan.

Iso prisma päivittäistavaroille ja muille tuotteille, useita ravintoloita, erittäin -siis ERITTÄIN paljon vaateliikkeitä. Valikoima saa helposti pään pyörälle, ja aikaa saa kulumaan erittäin tehokkaasti jos jaksaa kierrellä. Hintataso on viron yleisellä tasolla, tosin esimerkiksi Prisman alkoholi osasto heijastelee maan yleistä hintatasoa enemmän kuin sataman viinamarketit. Eli jos S-etukortin vinguttaminen ei ole päätavoite, alkoholiostokset sujuvat halvemmalla satamassa.

En tuomitse tai suosittele paikkaa, riippuen siitä mitä hakee, tämä paikka joko on parasta ikinä, tai kamalinta koskaan. Sanoisin, että esimerkiksi talvella ulkosalla käppäily ei välttämättä huvita samoissa määrin, joten ihan rehellinen ostospäivä voi olla fiksukin tapa saada päivä kulumaan.

Paikalle on suht helppo navigoida, jos matkustat autolla Tallinnaan. Toinen vaihtoehto on tulla ilmaisilla busseilla, jotka kuljettavat turisteja päivittäin matkustajasatamasta kauppakeskukseen. Kauppakeskus sijaitsee osoitteessa: Paldiski mnt 102, 13522, Tallinna.

Aukioloajat ja liikkeet voi tarkistaa kauppakeskuksen omilta sivuilta: http://www.roccaalmare.ee/

perjantai 8. elokuuta 2014

Cris Cab - Where I Belong

Nuoren miehen sielunmaisemassa.



Liar Liar, ja Loves me not - hiteistään tuttu debyyttialbumi jaksaa hymyilyttää loppuun saakka. Nuoresta iästään huolimatta Cris on saanut kasaan vakuuttavan albumin - josta ei puutu tunteita, tai myrskyjä. Ajoittain tuntuu, että vähempi olisi ollut enempi - joissain kohdissa on aavistuksen liikaa myrskyä vesilasissa.

Esimerkillisen ilahduttava Liar Liar, muistuttaa meitä siitä, että naisetkin pettävät luottamuksemme - eivät pelkästään miehet. Myös muilta levyn raidoilta löytyy kertomuksia, joista löytyisi useita heijastelupintoja monien meistä elämään.

Mitä musiikkiin itseensä tulee, on tunnelma paikoin väkinäistä. Yksinkertaiselta tietokonetaustoilta kuulostavat raamit täydentävät tarinaa, ja ampuvat paikoin maaliin erinomaisesti. Välillä kuitenkin tuntuu, että fokus karkaa jonnekkin ihan muualle. Kokonaisuus levyllä kärsii liiasta tason vaihtelusta.

Cris Cab on hieman tuotetumpaa Ed Sheerania amerikkalaisille markkinoille. Ei siinä, onnistuuhan tämä levy jokseenkin tavoitteessaan. Tämä, jokseenkin muodikas lähestymistapa ei ole minusta täysin vastenmielinen, mutta jotenkin se jää väkinäiseksi.

Monien kohdalla sanon, että uskallan odottaa heiltä suuria - joskus se toteutuu, ja joskus ei. Sanon silti: Tältä artistilta saamme kuulla vielä jotain suurta, toivon todella niin. Sitä odotellessa Where I Belong on oivallinen matka nuoren miehen sielunmaisemaan. 3/5

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Unohdetut levyt: Sarca - Nollasta sataan

Aina ei tule uutta musiikkia haukuttavaksi, joten katseen voi joskus suunnata niihin levyihin jotka ovat uineet tutkan alta, tai jostain muusta syystä eivät ole aikanaan päätyneet blogiin.



Sarcaan minulla on ihan erityinen suhde, ja toisaalta juuri siitä syystä levyn "arvioiminen" taisi jäädä tekemättä aikanaan. En enää tässä sarjassa tohdi pisteyttää vanhoja levyjä - joten saan keskittyä olennaiseen, ja fiilistellä tätä riemukasta debyyttialbumia: Nollasta sataan.

Sarcaa rasittaa ehdottomasti se, että "tyttöbändiys" on suomessa edelleen kiusallinen stigma. Levy sinänsä on helposti lähestyttävää pop-rockia, ei kovin vaarallista, mutta perusperiaatteiltaan toimivaa. Korostan taas kerran omaa historiaani yhtyeen kanssa, josta johtuen en katso olevani täysin kykenevä arvioimaan puolueettomasti, esimerkiksi biisien sanoituksiin tehtyjä muutoksia. Mutta näkisin, että aikaisempaan verrattuna levyltä hiottiin kaikki särmät ja kulmat. Imago lupaa asennerockia, sisältö ei.

Sisällön ja imagon ristiriidan lisäksi joissain raidoissa haisee kohderyhmäajattelu, ja ei todellakaan omaan segmenttiini. Tässä ei sinänsä ole mitään väärää, tällä tavalla nykyään myydään musiikkia yhtyeestä riippumatta, ja varsinkin tulokkaiden kohdalla. Toisaalta jos tehdään musiikkia myytäväksi, pitäisi tiedostaa, että jos kukaan ei tiedä bändistä, kukaan ei voi ostaa sen levyjä. Sen huomioon ottaen olisi ollut arvokasta esimerkiksi keikkailla ahkerasti, mitä ei voi sanoa tapahtuneen levyn julkaisun aikaan.

Levy-yhtiön toimintaan ei kai voi täysin olla tyytyväinen, kun katsoo panostusta markkinoinnissa ja levityksessä. Radioille ei mennyt tieto, keikkoja ei myyty, ja levyjä ilmeisesti juuri ostettu. Kuinka paljon kyse on virheistä toimintatavoissa, ja kuinka paljon kyse oli tuotteen laadusta, jäänee jokaisen omaksi arviotavaksi.

Mitä tulee levyyn, Nollasta sataan on peruskauraa omalaatuisissa kuorissa. Minusta levy oli ja on edelleen miellyttävä kokonaisuus kotimaista pop-rockia, mutta tämän levyn kohdalla se ei riittänyt.

Sarca on edelleen olemassa, ja keikkailee satunnaisesti ympäri etelä-suomea: https://www.facebook.com/SARCABAND

maanantai 4. elokuuta 2014

Kuukauden matkajuttu: Luonnon rauhaa Hyvinkäällä

Juuri tähän väliin ei ollut mielessä mitään sopivaa matkajuttua, joten ajattelin koostaa sellaisen kotikaupungistani. Tervetuloa Hyvinkäälle!



Aika moni (ja erityisesti paikalliset) ihmettelevät, miksi Hyvinkäälle kannattaisi tulla? Mutta pienellä pintaraapaisullakin voi huomata, että täällä tapahtuu paljon - nähtävää riittää, mikäli paikalliset antimme jaksavat kiinnostaa.



Liikuntaa:
Luonto, ja liikunta taitaa olla yksi kantava teema, kun puhutaan Hyvinkäästä. Kytäjä-Usmin ulkoilualueelta löytyy paljon reittejä ulkoilmasta nauttimiseen. Erämaisemia ihasteleville on myös tarjolla upeita luontoalueita, Kurkisuolla ja Petkelsuolla.

Lähempänä kaupunkia, voi ulkoilla kävellen, tai hiihtäen myös Sveitsin luonnonpuistossa. Alueen reunalla on myös Sveitsin uimala, ja hotelli Rantasipi. Erityisesti kesällä uimala ulkoaltaineen on suosittu, ja kovalla käytöllä kaupunkilaisten keskuudessa.

Hiihtoreittien lisäksi talviurheilua voi harrastaa rinteessä, sveitsin hiihtokeskus ei ole mikään suurensuuri, mutta monille etelä-Suomessa asuville sopivan matkan päässä talviurhailupaikaksi vaikka arki-iltana. Ennen paikkakunnalla hypättiin myös mäkihyppyä, mutta huonokuntoinen torni purettiin taannoin, eikä uusia suunnitelmia hyppyrimäistä ole vireillä.

Golfkenttiä löytyy jopa kaksin kappalen, idyllisessä Kytäjän kartanomaisemassa sijaitsee Kytäjä Golf - ja hivenen lähempänä keskustaa sijaitsee HyviGolf.


Urheilua:
Superpesistä pelataan Hyvinkään Tahkon kotiareenalla, Pihkalan pesäpallostadionilla. Myös Itä-Länsi turnaus on pelattu muutamaan otteeseen Hyvinkäällä.
Jalkapallossa tai Jääkiekossa kaupunki ei ole yhtä tunnettu, mutta kolmossarjaa pelaavalla Hyps:illä on aika hienot puitteet Villa parkissa. Jäähallilla pelaavat Ahmat eivät ole viimevuosina pärjänneet kovinkaan korkealle. Kaupungista löytyy myös Hyvinkää Ringette, sekä amerikkalaista jalkapalloa pelaava Hyvinkää Falcons.
Myös Curling on jokseenkin voimissaan Hyvinkäällä, ja suunnitelmat uuden, kansainväliset mitat täyttävästä curlingareenasta ovat vireillä.

Musiikkia:
Aktiivisia keikkapaikkoja ovat mm. Jalostamo, Hopealyhty, sekä jossain määrin myös Hyvinkääsali. Kesällä järjestetään myös kaupunkifestivaali Torin Rytmit, ja Steelfest. Vuosittain myös KGB eli Kulttuuri Goes Bar, festarilla soittaa kymmeniä bändejä, eripuolilla kaupunkia. Muutamia muita musiikkitapahtumia järjestetään vaihtelevasti ympäri vuotta.

Kulttuuria:
Kaupunginmuseo, Hyvinkään Taidemuseo, sekä Villa Arttu ovat monipuoliset, ja tavanomaiset museot taiteen ystäville. Hieman erikoisemmista näyttelyistä kiinnostuneiden kannattaa suunnata Valvillan tehdasmuseoon, ja Suomen Rautatiemuseoon. Rautatiemuseossa on esillä, melko ainutlaatuinen Venäjän keisarin vaunu, 1800 luvun loppupuolelta.


Muuta:
"uusi" kirkko on jo itsessään aika nähtävyys, valkoinen pyramidin laki piirtää kaupungin taivaanrantaa. Lisää Hyvinkään kirkoista löytyy täältä.
Kaupunginteatteria Hyvinkäällä ei ole, mutta aktiivista teatteriväkeä tekee laadukasta teatteria omaehtoisesti, mainittakoon esimerkiksi Päivölä, Buffonata, Kulkuriteatteri, ja Lokki. Naapurikaupungista Riihimäeltä löytyy myös mainitsemisen arvoiset Nuorisoteatteri, ja Kaupunginteatteri.



Missä?
Uudenmaan maakunnassa, pohjoispuolella. Naapurikuntia ovat Riihimäki, Hausjärvi, Mäntsälä, Tuusula, Nurmijärvi, loppi ja Vihti. Etäisyydet Helsinkiin 57 km, Lahteen 73 km, Tampereelle 126 km ja Turkuun 175 km.

Miten perille?
- R, H, ja T -junat välillä Helsinki-Riihimäki pysähtyvät Hyvinkäällä. Arkipäivisin kaksi junaa tunnissa etelään ja pohjoiseen.
- Autolla, Tien 25 (Porvoo-Hanko) ja 3 (Helsinki-Tampere) Kainalossa.
- Lentokoneella, katso: www.hyik.fi

Yöpyminen?
 - Hotelli Cumulus, Rantasipi Sveitsi, Loft Hyvinkää, Majoitus Makkonen, Sveitsin Maja.


perjantai 1. elokuuta 2014

Ed Sheeran - X

Ed sings


Ed Sheeran on miellyttävä, sellainen helposti lähestyttävä sympaattinen veijari, jolla on aina sama villapaita, ja joka istuu aina samassa baarin nurkkapöydässä. No ei ehkä oikeasti, mutta sellaisena me suomalaiset häneen uskallamme tarttua.

Levyltä, kuten hänen tuotannostaan yleensäkin, löytyy parinlaisia eri biisejä. Hyviä fiilisbiisejä, ja parempia fiilisbiisejä. Itseasiassa fiilis taitaa olla punainen lanka tälläkin levyllä. Fiilis on usein herkkä ja henkilökohtainen - ja välillä iloinen ja ystvät mukaan kutsuva. X on balladipohjainen herkkistelyalbumi, joka erottuu aikamme massatuotetusta, täyteenahdetusta pop musiikista.

Balladit ovat luonnollisesti monille juuri se heikkous, ja tunnustan kyllä olevani nopeamman musiikin käyttäjä - mutta oikeassa zen moodissa tämäkin levy on täyttä kultaa. Levy toisaalta on vähän tasavahva, tasapaksuuden kustannuksella - Mielenkiintoinen ja letkeä levy eittämättä on, sitä ei käy kiistaminen. Mutta ehkäpä juuri sieltä bilepuolelta olisi vielä jotain ammennettavaa. Toisaalta kaveri on vielä nuori, ja levyt parantavat kuin sika juoksuaan - eli ei ole epäilystäkään, etteikö Ed Sheeranin seuraava albumi ole viimeistään se jolla koko maailman silmät lopulta aukeavat.

X on sopivasti hiottu, "less is more" ajattelua oivallisesti toteuttava tuotos, johon suosittelen kaikkia tutustumaan.

Levy on varma ja hyvällä tavalla turvallinen. Se ei hae kuuta taivaalta, mutta tuo tuon lämpimän hahmon ihollesi. Sen joka on tuttu sieltä baarisi nurkkapöydästä, ja jolla on aina sama villapaita. 4/5

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Hei hei heinäkuu

Helteinen Heinäkuu on alkanut, ja näin huonon Kesäkuun jälkeen erittäin tervetulleena.. Säät ovat viimen sen mukaiset, että ulkona tulee viihdyttyä myöhään - ja siksi päivittelen täällä Heinäkuussa entistä vähemmän.. Palailen kuukauden matkajuttujen ja levyjen ja muiden kuulumisten kanssa blogiin taas elokuussa ;)

Jos tulee ikävä (not), niin vlogissa jatkuu elämä kesälläkin jossain muodossa:

http://www.youtube.com/mmalakias

Palataan asiaan elokuussa!

N

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Pharrell Williams - G I R L

Pharrell Williams ikääntyy takaperin.


Pitkästä aikaa omalla nimellään musiikkia julkaissut Pharrell palaa kertaheitolla hittilistojen kärkeen. Esimerkiksi Billboard HOT100 listalla kappale Happy -on jo julkaisuhetkellä seikkaillut 25 viikkoa. Kaikkiaan Pharrell on sellainen artisti joka kuplii pinnan alla, hän on ollut näennäisestä hiljaiselostaan huolimatta ahkera, ja nimensä löytyy suht monen julkaisun takaa.

Mitä tämä levy sitten tarjoaa? Itseasiassa aika vähän mitään :(

Tasapaksuksi tuotettu, lähinnä keskinkertainen, pyhmyt tuotos. Mitään vaaranpaikkoja levyltä ei löydy - siis ei yhtään mitään. Tällainen tasapaksu sopii hyvin äänimatoksi taustalle, ja välillä radioonkin, mutta mitään todellista ahaa-elämystä levyltä ei löydy. Tai sitten olen liian tyhmä.

Älkää silti ymmärtäkö väärin, tämähän on selkeää, ja chilliä musiikkia - jossa ei itsessään ole mitään vikaa. Kuitenkin minulla on vaikeuksia ymmärtää Pharrellin kaltaisen ammattilaisen sortumista keskinkertaisuuteen. Tasaisuudesta huolimatta levy on hyvin tuotettu, ja kuulostaa miellyttävältä - tosin särmät jäivät samalla kun levyn yli ajettiin katujyrällä. Näin tasaista poppia en ole vähään aikaan kuullut.

Levy ei ole huono, mutta siinä ei ole mitään erityistä. Siksi minua nakertaa. 2/5

maanantai 16. kesäkuuta 2014

American Authors - Oh, What a Life

Amerikkalaista brittirockia.

Sori, mutta tämä kuulostaa kovasti brittisoundeilta - todellisuudessa American Authors on New York City thru and thru (Bostonin vuosia unohtamatta). Läpimurtona voidaan ajatella Best day of my life -hittiä, joka on ihan oma lukunsa, sillä levy tarjoaa muutakin. Ihan tuore ei tämä yhtye ole, vaikkei juuri euroopassa tietoisuuteen ole noussutkaan. Tällä levyllä bändi varmistaa pääsynsä myös eurooppalaisille hittilistoille, ja antaa luvan odottaa huikeaa jatkoa!

Tämä levy kuulostaa varsin tutulle, omalla twistillään. Musiikki saa aikaan pakollisia rytmissä naputtelua sormilla, jaloilla ja käsillä. Hyväntuulisen musiikin kääntöpuolena ovat sopivassa suhteessa tarjoiltavat draamat. Tunneskaala on usein tasolla "Elämä mättää, mutta antaa mennä vaan" - Tietynlainen elämänilo välittyy teksteissä, ja eritoten tunnelmassa. Tunnelman nostatukseen levyn monet kappaleet sopivat erinomaisesti, esimerkiksi FIFA14 pelin soundtracille päätynyt Hit it.

Oh, what a life saa palaset loksahtamaan paikoilleen, särmät on hiottu, ja välillä on jopa hiottu lisää kulmia musiikkiin. Levy on ehjä ja kokonainen, joka tuntuu loppuun saakka mietityltä - vaikka onkin elämäniloinen ja huoleton. 5/5

torstai 12. kesäkuuta 2014

En halua enää elää tässä maailmassa

En halua enää elää tässä maailmassa eli #Eheetm jatkuu uusin jaksoin Mediamunakkaan kanavalla! Uudet jaksot keskiviikkoisin alkusyksyyn saakka. Ensimmäisen viikon tuplajaksot alla. Käy tutkailemassa kanavamme, ja tilaa jos siltä tuntuu!



tiistai 10. kesäkuuta 2014

Pelailuja: Mario kart 8

8 syytä ajaa kovaa.


Kauan odotettu hulluttelu ajopeli Mario kart 8 on julkaistu, ja minunkin hyppysiini päätynyt.

Mario kart historiani on ehkä lyhyempi kuin monilla muilla, johtuen konsolihistoriani puutteellisuudesta, silti olen kokeillut Mario kart 64:sta, oli hauska jo silloin. Sittemmin myös Double dash! joka toi moninpeliin upean ulottuvuuden kahden pelaajan muodossa. Minulla ei ollut N64:sta eikä Gamecubea - eli nämä kokeilut ovat jääneet melko lyhyiksi pyrähdyksiksi. DS:n tai 3DS:n versioita en ole koskaan pelannut, en tunne juuri ketään kellä näitä konsoleita olisi edes ollut koskaan..

Sitten tuli Wii, joka esitteli uusien ohjausominaisuuksien lisäksi vain vähän mitään huikeaa. Silti tämä osa myi käsittämättömän hyvin, ja onkin oletettavaa, että uusi sukupolvi tarttuu myös kahdeksanteen sarjan osaan hanakasti. Wiistä mukana tälläkin kertaa on erittäin hyvin toimiva nettipeli. Sen parissa tuli vietettyä itsekkin tuntikausia.


Suurin uudistus: Leijumisominaisuus näyttäytyy pelatessa aika vähän, pelin tuoksinnassa on vaikeaa keskittyä kenttiin, vaikka ne ovatkin upeita. Paras käyttö tällä uudistuksella onkin mielestäni niissä kentissä, joissa esimerkiksi seinien kautta oikaiseminen tuo kokonaan uuden reitin peliin.

Vanhoja ratoja on tuotu mukaan, ja niitä on kiitettävästi uudistettu. Ehkäpä näiden uusien ominaisuuksien osalta päivitys on puutteellista, mutta grafiikoista on annettava täyden pisteet.
Teknisesti peli on sulavaa ja kaunista. Peli hyrää eteenpäin erittäin hyvin, ja näyttää upealta - mielikuvituksellisuus ja tietty ajattomuus Nintendon peleissä on vakioteema, mutta se onnistuu tälläkin kerralla. Nettipeli sujuu ja toimii moitteetta, mutta kivaa mäyhää peli on samalta sohvaltakin kavereiden kesken.

Mitä puuttuu? Ehkäpä noiden areenoiden puuttuminen häiritsee hieman, mutta battle pelimuoto ei ole minulle ollut rakas, joten elän asian kanssa. Muuten pelissä voisi olla simppeli mäyhäysrata, ovaali tai vaikka kahdeksikko, jossa saisi antaa aseiden laulaa. Lisäksi pari monimuotoisempaa rataa, jotka eivät looppaa, vaan menevät pisteestä a pisteeseen b voisivat tuoda lisää tälle pelille.

Mario kart 8 on juuri niin hyvä kuin se voi olla. Edellisiä osia pelanneena ei tämäkään uudista koko peliä täysin, mutta tuo juuri riittävästi uutta - että kokonaisuudesta voi nauttia. En fanita DLC myyntiä, mutta täytyy sanoa, että jos tälle pelille tulee ladattavaksi karttapaketti, saattaisin sellaisen hankkia. Nykyiselläänkin Mario kart 8 on turvallinen tutustuttava koko perheelle, ja uskomattoman hauskaa hulluttelua kavereiden kesken.


- Leijunta ominaisuus tuntuu välillä päälleliimatulta, ei pääse aina oikeuksiinsa.
- Wii U Gamepad:in käyttö täysin epäolennaista, ei mitenkään madollista tarkkailla pelin aikana.
+ Verkkopeli ja co-op ovat loistavia!
+ Sujuva ja toimiva peli, ei hyydy, ei jumitu, näyttää kauniilta.
+ Selkeä peli, sopii kaikenikäisille, yksin ja yhdessä.


5/5 peli - voin suositella kaikille, jotka eivät kaipaa realistista rallikokemusta, vaan hassunhauskaa kisailua kavereiden kanssa.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Kuukauden matkajuttu: Tavallisesta poikkeava Tallinna


No onhan Tallinna nyt nähty, vai onko sittenkään? Pari yllättävää ja tavanomaisesta poikkeavaa vinkkiä tallinnaan:

- KGB museo
Pieni ja yllättävä museo neuvostoliiton vakoilusta keskellä Tallinnaa. KGB museo sijaitsee nimittäin viru hotellin ylimmässä kerroksessa. Esillä on ehkä neuvostoliiton nokkelimpia vakoiluvälineitä,  vaikkei paljon jäljellä olekkaan. Olennaista kierroksessa on oppaan kertomukset, jotka avaavat yllättävällä tavalla hotellin työntekijöiden arkea, jossa kaikki tiesivät mistä on kysymys - mutta kukaan ei hiiskunut siitä sanallakaan.

Sokos hotel Viru, Viru Väljak 4, Tallinn
http://www.visitestonia.com/fi/museo-viru-hotelli-ja-kgb


- Kopli/Kalamaja
Mielenkiintoinen jäänne historiaa Tallinnasta, kalamajasta puhutaan jo nyt hipsterikaupunginosana, googlaa ihmeessä lisätietoja. Alue on kiinnostava ja haastava, monille se ei välttämättä aukea, mutta ne jotka uskaltavat hypätä seikkailuun, näkevät paljon silmiä avaavaa maisemaa.

Huonokuntoisia ja hylättyjä kiinteistöjä saattaa asuttaa joukko kodittomia, jotka myös epähuomiossa sytyttelevät tulipaloja. Sosiaalisia ongelmia on, joihin toivoisi ratkaisua - alueen profiilin parantuessa ja elintason noustessa on odotettavissa, että näistä kaupunginosista tulee vielä suosittuja seuraavan vuosikymmenen aikana. Kalamaja ja Kopli ovat tulevaisuuden tallinnaa.



En listaa tähän liikkeitä tai kuppiloita, koska tästä alueesta ovat jo useat matkailusivustot ja blogitkin kirjoittaneet. Tee mielummin nopea googlaus :)


Kuvat CC/wikimedia commons

torstai 15. toukokuuta 2014

Kaija Koo - Kuka sen opettaa

Laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa.




Kaija Koo on taas täällä.

Nähdäkseni, Kaija Koo on aina osannut puhutella useampaa sukupolvea kerralla - mutta nyt jos koskaan hän on pinnalla. Eräs viihdeohjelma ei voi olla vaikuttamatta asiaan. Hänen kuuntelijoitaan kuitenkin yhdistää yksi asia, he ovat naisia, jotka haluavat kuulla tarinoita voimakkaista naisista.

Tarinat ovat jokseenkin samankaltaisia, joko niitä, joissa nainen odottaa - tai niitä joissa nainen lähtee. Tällä levyllä on jostain syystä oikaistu mutkia, ja päädytty samankaltaisiin turvaratkaisuihin - se sinänsä on ihan ominaista iskelmämusiikille, mutta olisin halunnut nähdä lisää sitä rokkaavaa Kaijaa.

Normaalisti kritisoin jos asiat esitetään liian selkeästi, ja toivon enemmän vihjailevia sanoituksia. Kaija Koo vetää tässä suhteessa mutkat suoriksi, ja toisaalta välillä niin suoriksi, että joitain sanoja vaikuttaisi puuttuvan. Kuuntelija joutuu yhditelemään langanpätkiä tarinan, ja vanhojen sanontojen tai kansanviisauksien välillä - ja se häiritsee keskittymistä.

Ikävä sanoa, mutta tuntuu, ettei nuoremman yleisön mielenkiinto välttämättä jaksa riittää kovin pitkälle tällä levyllä. Levymyyntihän ei tänä päivänä merkitse kaikkea, ja sen missä KK onnistuu, on esiintyminen, joten häntä tullaan näkemään ensi kesän festareilla takuuvarmasti. Siellä hitit toimivat.

Eräässä mielessä KK lunasti lisäaikaa kansansuosikkina, mutta se ei onnistu enää kovin montaa kertaa. Vähäiseksi jääneet radiosoitot kertovat omaa karua kieltään. Vielä yksi hitti Kaija!




" Otsa ikkunaruutuun liimaantuu,


sama radiohiljaisuus laskeutuu,

mitä ikinä ootan, se ei tuu "

- Kaija Koo, "En pelkää pimeää"


Kuka sen opettaa, on kotoisa levy, lämminhenkistä kotimaista pop-iskelmää. Mielenkiintoa on toisaalta vaikea pitää yllä - mutta onneksi levy on niin lyhyt, että se loppuu juuri kun se on alkamassa maistua puulta.  2/5

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Euroviisut 2014, suoraan finaaliin menevät maat

Useinkaan nämä rahoittajamaat eivät ole erottuneet edukseen viisuissa. Tällä kertaa sanoisin, että voittaja voi helpostikkin löytyä tästä joukosta.



Ruth Lorenzo edustaa espanjaa - kuva: eurovision.tv 

Espanjan auringon alta, dancing in the rain, on yllättävänkin hyvä kappale. Näen biisille vaaranpaikkoja livetilanteessa, jos artisti ei sössi vetoaan lauantaina, espanja nousee korkealle. Saksa puhuttelee mielenkiintoisella tavalla, Is it right! - ei tunnu ihan saksalaiselta, mutta ostetaan.

Isäntämaa tanska leikittelee rakkauden kliseillä - heidän paikallinen Bruno Mars ei ihan heitä napakymppiin, mutta on aika euroviisumainen rallattelu. Jää soimaan päässä! Samaan kategoriaan menee Ranska, joka on omalla tavallaan pähkähullu viisu viiksistä.


Emma laulaa Italiaksi - kuva: eurovision.tv

Italia on laittanut menevää paikallista poppia viisuihin, voisin kuunnella heidän kappalettaan La mia cittá muutenkin. Riski kyllä elää, että tämä veto unohtuu helposti. Sama riski väijyy UK:n biisiä Children of the universe, vaikka hieno veto onkin. Tykkään.


Molly ja universumin lapsoset - kuva: eurovision.tv

Finaali lauantaina, 10.5. kello 22:00 suomen aikaa.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Euroviisut 2014, Toinen semifinaali

 UMK:n voittaja Softengine edustaa suomea euroviisuissa 2014 kuva: Softengine

Suomi on mukana torstain viisukarsinnoissa joiden taso vaihtelee, miellyttävistä stadionsoundeista melko kansallisromanttisiinkin mittoihin. Toisin sanoen: Euroviisuja parhaimmillaan.

Pitäisin tässä semifinaalissa lähestulkoon varmana, että Suomi, Israel ja Norja menevät finaaliin. Suomen kappale erottuu paljon edukseen, yksinkertaisella stadionrokilla, ja simppelillä kertsillään. Israel taas jakaa jo paljon enemmän mielipiteitä, mutta nähtäneen silti finaalissa. Norjan balladi puolestaan on vetovoimainen ja täyteläinen biisi, joka puhuttelee.

Norja osallistuu viisuihin balladilla, esittäjänä Carl Espen. Kuva: Eurovision.tv

"parrakas nainen" Itävallasta herättelee keskustelua. Biisikin on aika hyvä, mutta ehkä koskaan ei viisulavoilla ole puhuttanut parta. Todetkaa itse. Sveitsin ilahduttava viheltelybiisi menettelee, kappale on aika tasavahva ja hauska, joten suurimmat vaaranpaikat liittyvät live-esitykseen.

Myös kreikalla on aika kovat bailut, nähtäneen finaalissa, kokonaissijoitus ei liene ihan kärkipäässä kuitenkaan. Romania laittoi tutun kaksikon kilpailuun, Paula Seling & Ovi nähtiin jo vuonna 2010, pakko sanoa, että tuolloinen biisi oli huomattavasi parempi.

Ihan pakko mainita erityisen huonona esityksenä: Puola. Mitä te taas ajattelitte? Itseasiassa on teoreettinen mahdollisuus päästä finaaliin, mutta tämä kappale on niin kammottava, ettei siinä siltikään ole mitään juhlistettavaa. Ironian ja kaula-aukkojen riemuvoitto.

Toinen semifinaali torstaina, 8.5. kello 22:00 suomen aikaa.

Kuukauden matkajuttu: Valokuvataidetta Tukholmassa



Tukholman Söderillä on yksi helmi piilossa. Nimittäin Fotografiska Museet. Kätevän matkan päässä vanhastakaupungista, osoitteessa Stadsgårdshamnen 22. Toisaalta en ole kovin monessa pelkkään valokuvataiteeseen erikoistuneessa museossa käynyt, mutta Fotografiska vakuutti silti. Uskallan suositella muillekkin, ainakin niille joille valokuvaus on lähellä sydäntä. Tila on itsessään uskomaton, ja tuolla on useampiakin kokoustiloja varattavana, sekä kabinetteja isollekkin yritystilaisuudelle - uskomaton ympäristö vaikkapa tukholman seminaaripäivälle! Ravintolaa emme testanneet, mutta se on avoinna yleisölle, ja sen suurista ikkunoista avautuu mainio näkymä lahdelle, gamla staniin, Skeppsholmeniin ja Djurgårdeniin. Ainakin kahvilatuotteet ja salaattibaari näyttivät herkullisilta, testatkaa ihmeessä jos aikaa riittää!



+ Usein vaihtuvat, korkeatasoiset näyttelyt
+ Modernit ja hyvät näyttelytilat
+ Upea kahvila/ravintola
+ Monipuolinen kauppa, täynnä mielenkiintoista kirjallisuutta ja printtejä.

Fotografiska, Stadsgårdshamnen 22, stockholm.
www.fotografiska.eu

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Euroviisut 2014, ensimmäinen semifinaali

Tällä kertaa en ajatellut kirjoittaa kaikista euroviisubiiseistä erikseen, vaan lähinnä antaa tärpit tuleviin viisuihin.

Ensinnäkin balladeja on aika paljon tänä vuonna, mikä ei varmaankaan ole huono asia omaa edustajaamme silmälläpitäen. Toisaalta tietty moderni ote on läsnä tänävuonna, esimerkiksi dubstep meininkiä löytyy, omalla euroviisumausteillaan tietenkin.

Aram mp3 - kuva: eurovision.tv

Outoja yhdistelmiä lavalle tuo esimerkiksi Armenia, Viron Tanja luottaa tasalaatuisempaan poppiin. Aika hyviä biisejä molemmat, ja melko varmasti finaalissa.

Olisin myös melko yllättynyt jos Ruotsi tai Unkari eivät pääsisi finaaliin. Molemmat voimakkaita biisejä, hieman eri lähtökohdista. Toisaalta unkarin edustuskappale saatetaan sössiä lavalle, ruotsin esitys on tasavarmempi myös livenä.

 Sanna Nielsen - kuva: eurovision.tv

Venäjä on puolestaan totuttu näkemään finaalissa, vaikkei biisi tänä(kään) vuonna ollut kovin erikoinen. Kaikenkaikkiaan tämän semifinaalin kappaleet eivät ole kovin tasokkaita. Erikoismainintana: illan hirvein esitys taitaa tulla Portugalista, olisi varmaan ollut parempi pitää taas välivuosi. Kovin paljon parempi ei ole myöskään Islanti.

Ensimmäinen semifinaali tiistaina, 6.5.2014 kello 22 suomen aikaa.

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Jonna Tervomaa - Eläköön

Pop prinsessan puoli valtakuntaa.



Jonna Tervomaa on noussut suureen tietoisuuteen jo puoli ikuisuutta sitten. Tervomaa on jatkuvasti uiskennellut, jos ei nyt tutkan alla, niin välittömästi yläpuolella.. eli superhittejä ei ole viime vuosina näkynyt - mutta nainen on ollut vakiovieras kesäfestareilla vuodesta 98 saakka.

Levyllä on edelleen tutuhkoja kaikuja jotka tuovat minulle lämpimiä muistoja 00-luvun alusta. Kotimaisen poprockin suurkuluttajana pidän tämänkin levyn äänimaailmasta paljon. Tuotos on rehellinen ja kaunis, muttei vieläkään erikoinen.

Jonna Tervomaa on hyvä laulaja, ja tuotelias artisti, mutta pyrkimys uudistumisesta ei ehkä täysin toteudu. Edellyttäen siis että sellainen löytyy, useassa kohdassa "jos se ei ole rikki.." ajattelu on ihan paikallaan.

Tästä levystä kirjoittaminen tuntuu itsellekkin jotenkin lattealta, mutta voisiko syynä olla lattea levy? En kehtaisi leimata levyä huonoksi, se on kaikinpuolin kelvollista poppia, josta vain puuttuu jotain. Onneksi meillä silti on kaikki Jonna Tervomaan klassikot ja hitit muistoissa, tämä levy ei juuri tarjoa uusia tilalle 2/5

torstai 24. huhtikuuta 2014

Eri esittäjiä - Nyt Kolisee

Rämisee ja kolisee.



Mietin että kannattaako tästä edes kirjoittaa, tiesin jo kuuntelematta, etten tule pitämään levystä kovinkaan paljoa. Kirjoitan nyt silti, olkoon kaikille selvää, että tämä genre ei ole minun mieleeni, ja yritän kaikin voimin pysyä avoimena sille.

Nyt kolisee haisee levy-yhtiön markkinatempaukselta, vaikka se onkin ihan tosissaan tehty tuotos. J. Karjalaisen vaikutusta suomalaiseen musiikkiin ei voi väheksyä, eikä pidäkkään - hänen levynsä kanssa (et ole yksin) kanssa naitettu (nyt kolisee) kuulostaa aluksi pahansuovalta vitsiltä - älyttömältä päähänpistolta ja karmivalta pyhäinhäväistykseltä. Se ei ole mitään näistä. Paitsi ehkä älytön päähänpisto.

J. Karjalainen on läsnä jotenkin kaikilla raidoilla, mikä oli alkuperäinen tarkoituskin. Ensikuulemalta genret eivät mitenkään voi kävellä samoilla askelmerkeillä, mutta paikoin levy onnistuukin erinomaisesti. Suomirockilla ja hiphopilla on kuin onkin jotain annettavaa toisilleen. Levy onnistuu myös kantamaan tekijöidensä lippua korkealla, ja toivottavasti tuomaan suuremman kansan tietoisuuteen uusia hiphopin nimiä.

Kokoelma on tekijöidensä näköinen, todella monen tekijän näköinen. Kokonaisuutta olisi ehkä pitänyt miettiä vähän enemmän - mutta tämä on vain minun mielipide. Luultavasti juuri monialaisuus on se johon moni levyssä ihastuu, itse lähinnä valitsisin joitain kappaleita levyltä.
Nyt (Ei) Kolisee 2/5

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Within Temptation - Hydra

Hollantilainen sinfonia



Within Temptation on uinut suuren yleisön tietoisuuteen 2002 Ice Queen -hitillä, ja viimeistään 2004 The Silent Force levyllään. Yhtye on nämä vuoden pitänyt pintaansa enemmän tai vähemmän mainstreamissa. Alkuvuonna 2014 julkaistu Hydra, on edeltäjiensä veroinen, usvainen ja vaikuttava sinfonia.

Levyn tekoon on osallistunut tällä kertaa muutama erikoisempi nimi, esimerkiksi räppäri Xzibit - joka on todella kummallinen ja omalaatuinen vahvistus. Voin tunnustaa etten arvostanut kappaletta jossa hän käväisee. Muista vierailijoista lähemmäs napakymppiä iskee Dave Pirner, Tarja Turunen ja Howard Jones.

Ehkäpä juuri vierailijoiden takia levyllä kaikuu nyt monipuolisempi maailma. Tarinat ovat juurikin se osa jossa yhtye on ollut vahvoilla, tosin useammilla levyillä ne onkin sovitettu esimerkiksi kirjallisuudesta. Eipä sillä, alkuperäisteoksiinkaan tutustumatta on helppo uskoa bändin tekevän kertomuksilleen oikeutta kiitettävästi.

Ajoittain raskas levy nousee hyvin korkeuksiin onnistuessaan, ja tarjoaa within temptationille ominaisen soundimaailman. En itse innostunut levystä ihan niin kovin, mutta tunnustan sen hyvät puolet. Tuotannolliset arvot ovat kohdallaan, ja levyn parissa on jaksettu tehdä töitä loppuun asti. Silti jokunen virhearviointi ihmetyttää, mutta soviteltakoon ne vain taitellisina näkemyksinä. 3/5


torstai 17. huhtikuuta 2014

Nopsajalka - Sun


Levottomat jalat.



Nopsajalka lähtee uusille urille albumillaan Sun. Levy ei juurikaan enää tiedä mitään reggaesta, mutta on rauhallinen kokoelma kertomuksia ja tapahtumia. Elämäntilanteita mukaillen levyltä löytyy raitoja monenlaisiin tunnelmiin, tuntuu menevän lujaa aloittaa lauantai-illan bileet, lupaan olla lopettaa illan oman kullan kainaloon.

Nopsajalan historia on pitkä ja erilainen, joten tämä levy toiminee eräänlaisena vedenjakajana artistin uralla - toisaalta esimerkiksi elokuu-kollektiivi ei liene kokonaan haudattu. Elokuuhun verrattuna artistin oma näkemys on virkistävällä tavalla erilainen, ehkä vähemmän ärsyttävä. Ainakin minulle.

Sun on myös eräänlainen matka naiseuteen, naisia voidaan pitää ilmeisen tarkoituksenmukaisena kohderyhmänä, kuten selvää, Antti Hakala on kuitenkin mies. Miehen näkökulma naisen sielunmaisemaan ja elämäntilanteisiin on kiehtovaa mutta pintapuolista. Naiseus silottaa tiettyjä ryppyjä ja egoiluja tehden musiikista helpommin lähestyttävää ja kuunneltavaa.

Kuitenkaan miesten ei tarvitse levyä välttää tai pelätä. Suurin osa tunteista ja niiden ilmaisuista ovat universaaleja tai sukupuolisensitiivisiä. Koska niinhän rakkaus on.

Helposti lähestyttävä ja tasainen, mutta riittävän vivahteinen levy tuo Nopsajalan lähemmäs valtavirtaa ja radioiden soittolistoja. Tuttavuus oli miellyttävä, ja toivon tälle jatkoa. 4/5

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Olavi Uusivirta - Ikuiset lapset

Nuhjuista kotibileiden romantiikkaa.



Ikuiset lapset on laulaja-näyttelijä Olavi Uusivirran seitsemäs levy. Olen seurannut artistin vaiheita mielenkiinnolla pitkään, joskin omituisella twistillä, tajusin vasta nyt miksi.

Tässä levyssä on jotain etäisesti tuttua, joka on jotain todella vierasta. Se on samaan aikaan todella hyvä ja todella vaikeasti lähestyttävä. Se on totta ja tarua samaan aikaan.

En yleensä halua lukea muiden arvosteluja ennen kuin kirjoitan omani, mutta nyt halusin tietää tuliko muille samankaltainen olo tästä levystä. Luettuani Jussin mietteitä ymmärsin mikä minua tässä hiertää. Minä en pidä 1980-luvusta.

Siitäkin huolimatta voi antaa kiitosta koko bändille. Työskentely vaikuttaa kuulijalle saumattomalta ja sujuvalta. Levy on rosoinen, mutta viimeistelty - eli monikin jippo vaikuttaa todella harkitulta. Tarinankertojana Uusivirta on aina ollut omaa luokkaansa, mutta: Sitten tulikin Glorian koti-nimisen kappaleen aika, ja tunsin oloni petetyksi. Minua voi vapaasti haukkua siitä etten ymmärrä artistiä, mutta sain niin voimakkaan inhoreaktion, että se ei voi olla vaikuttamatta muutenkin ristiriitaiseen kuvaani levystä. Edes paperisiivet eivät enää voineet pelastaa.

Olen iloinen, että tämä levy sai minut paremmin ymmärtämään suhdettani laulajaan, mutta surullinen etten saa itseäni pitämään tästä levystä enempää. Tuskastumisen ei kuuluisi kuulua musiikkinautintoon. 2/5


torstai 10. huhtikuuta 2014

Jannika B - Šiva

Jumalattaren kutsuhuuto.



Jannika B tuli takavasemmalta suomalaiselle pop taivaalle jo levyllään Kaikki rohkeus (2013) (Tuomio täällä) - Nyt Jannika "wirtanen" Bergroth on tullut takaisin.

Taiteellisempi lähestymistapa kotimaiseen poppiin toi luonnollisesti aimo annoksen vertauksia Jenni Vartiaiseen, mielestäni aika aiheetta. Jos vertauksia olisi pakko tehdä, voisin sanoa, että Jenni ja Jannika ovat saman altaan eri päädyissä - Jannikan jäädessä vielä toistaiseksi sinne matalalle.

Kappaleet ovat hienoja, ja kostettavat aiempaa syvällisemmin, lisäksi meille avautuu uusi maisema siitä kuka Jannika on ihmisenä. Tässä levyssä ei ole mitään hävettävää, ja siksi en tahdokkaan sitä kehenkään muuhun kuin artistiin itseensä verrata.


Lukuunottamatta satunnaisten vierailijoiden jopa heikkoja esityksiä voi todeta, että laulut ovat kunnossa. Työryhmä on saanut myös studiossa kaiken olennaiset irti itsestään - ja pakotettua sen tälle levylle.

Šiva on ehjä tuotos ja virheaskeleetkin saadaan parsittua kokoon, oikeastaan jään kaipaamaan vain yhtä todella tanssittavaa hittibiisiä - toisaalta jos sellainen löytyisi levyltä, saattaisin kritisoida sitä. Se kuitenkin olisi jokseenkin eri linjassa muun levyn kanssa.

Šiva ei ole hidas levy, muttei kovin kovatempoinenkaan, suljen ympyrän sanomalla että; Eheä ja tiivis kokonaisuus jatkaa oivallisesti Jannka B:n tarinaa ja tasoittaa naisen tietä suomalaisen pop taivaan eturiviartistiksi. 4/5

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kuukauden matkajuttu: Shoppaile Kööpenhaminassa



Tanskasta puhuttaessa on muistettava, että mitenkään edullinen maa ostosten kannalta se ei ole. Vaikka muilta osin lähes täydellinen. Kirjoitan nyt havaintojani muutamista ostospaikoista Kööpenhaminan matkaltani, syksyllä 2013.



Strøget on euroopan pisin kävälykatu täynnä ostosmahdollisuuksia laidasta laitaan. Strøgetiksi kutsutaan siis FrederiksberggadenNytorvinGammeltorv, Nygaden 
VimmelskaftetinAmagertorvin ja Østergaden muodostamaa kävelykatujen jatkumoa. Mikäli on vain vähän aikaa kaupungissa, voi ostosmatkaan sisällyttää Nyhavnissa käynnin, joka on lähes kävelykadun päässä. Nyhavnista lähtee myös paljon jokiristeilyjä, eli kävelyn päätteeksi voi istahtaa alas ja katsastaa kaupunkia mereltä päin. Useilta reiteiltä voi myös nousta kyytiin/jäädä pois muuallakin kaupungissa, jos haluaa jatkaa matkaansa esimerkiksi Christianshavniin.


Sisustuskärpäsen puraisemille kävelykadulta löytyy tärppi: Illums bolighus, josta löytyy neljän kerroksen verran tavaraa. Aina huonekaluista astioihin ja takaisin. Paljon Tanskalaista ja skandinaavista designia, myös suomalaisia tuotteita. Huonekalut saa kuljetettua myös suomeen, mutta toki sieltä löytyy erittäin paljon matkalaukkuunkin mahtuvaa esineistöä, erityisesti kannattaa käydä katsomassa valaisimia ihan ylhäällä - ja astioita alimmassa kerroksessa.

https://www.illumsbolighus.dk/


Kauppahalli, eli Torvehallerne, sijaitsee lähellä Nørreportin asemaa, osoitteessa Frederiksborggade 21. Moderni kauppahalli koostuu kahdesta rakennuksesta, joista toisessa myydään lihat ja kalat - ja toisesta löytyvät leivonnaiset, kahvit ja muut tuotteet.  Uudehkoissa kauppahalleissa on miellyttävä tunnelma, kuin myös toriaukealla, joka jää hallien väliin. Lämpiminä vuodenaikoina voikin istahtaa ulos kahville, ja talvellakin kauppahallissa palvelee muutamia kahviloita sisätiloissa. 

http://torvehallernekbh.dk



Kauppakeskukset ja tavaratalot:

Uusi kauppakeskus Fisketorvet, sisältää paljon muotiliikkeitä. Alueen profiili on muuttunut viimevuosina paljon, ja uudet modernit rakennukset tuntuvat jäävät joenuoman ja rautatien väliin jotenkin kellumaan. Kauppakeskuksessa on silmiinpistävää se, että toisin kuin meillä, nuorisoa ei ole tarkoitus ajaa ulos - vaan istuma-alueita wi-fi yhteydellä ja latauspisteillä on runsaasti.
http://www.fisketorvet.dk/W/do/centre/

Strøgetiä kulkiessa voi piipahtaa sekä Illum, että Magasin du nord tavarataloissa. Jälkimmäinen vaihtoehdoista on se hintavampi. Illumia voisi kotoisesti verrata vaikka Sokokseen tai Marks&Spenceriin, kun magasin du nord arvatenkin muistuttaa stockmannia tai harrodsia.



Kuvalähteet: CC/Wikimedia

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Stromae - Racine Carrée

Neliöjuuri (laita nokkela matemaattinen vertaus tähän)


Ranskankieliselle musiikille on vain vähän markkinoita ranskan ja belgian ulkopuolella, silti stromae onnistuu koskettamaan laajempaakin kansanosaa läntisessä euroopassa.

Racine Carrée on Stromaen toinen tuleminen, ensimmäisen, Cheese (2010) jäädessään tutuksi meille lähinnä Alors on Dance -hitistään. Tämä levy on kokonaisuudessaan vakavampi, vähemmän tanssittava synth/hip-hop/house plätty, mutta se ei vähennä sen merkittävyyttä.

Se syvällinenkin puoli vaan valitettavasti tahtoo jäädä meiltä piiloon, ellei sitä erikseen osoita. Hyvänä esimerkkinä Papaoutai, joka oli suomessakin vain letkeä hitti, ennenkuin joku kertoi meille, että se on tarina pojasta joka ei tunne isäänsä. Sen ymmärrettyään musiikkivideokin tuntuu paljon järkevämmältä.



Aiheet ovat monenkirjavia mieheydestä, naiseudesta, parisuhteista, sairauksista ja konfikteista, jos vain joitain mainitsen. Puhumattakaan isättömästä lapsuudesta, jolla on kivulias yhtymäkohta artistin omaan elämään. Tapa jolla ongelmia käsitellään on onnistunutta, ja riittävän alleviivaavaa ottaakseen kantaa siihen missä mättää. Minulle - kuten aika monelle muullekkin joka ei puhu sujuvaa ranskaa, on omalla vastuulla ottaa selvää lyriikoista ja aiheista. Jos jostain haluaa aloittaa, niin tulkinnan kannalta on helppoa aloittaa singleistä, niistä kun on videotkin jotka avaavat asiaa omalla suurpiirteisellä tavallaan.



Uusille tuttavuuksille tämä voi olla vaikea pala purtavaksi, mutta jos tällaista musiikkia kuuntelee muutenkin paljon, on tähän tutustuminen vaivatonta ja kannattavaa. Minäkin löysin täältä vähän fiilisteltävää. 3/5

torstai 3. huhtikuuta 2014

Terveisiä tukholmasta

Dead by April - Let the World Know

Metallimusiikin outolintu palaa.


Palavan linnun symboliikkaa voisi muutenkin käyttää yhtyeestä puhuttaessa, feeniksin lailla se tulee aina takaisin, soittajien ja laulajienkin vaihtuessa. Nykyisessä kokoonpanossa cleanit laulut hoitaa Zandro Santiago ja Christoffer Andersson on se joka kirjaimellisesti vain huutaa. Let the world know -on yhtyeen kolmas studioalbumi joka vie yhtyeen tarinaa taas yhden askeleen pidemmälle.

Outolintu yhtye on myös siitä syystä, että se on aika vaihtoehtoinen metalliyhtye. Sitä on kategorisoitu melodiseksi metalliksi, melodiseksi death metalliksi, toisaalta myös metalcoreksi ja nu metalliksi. Turvallisin vaihtoehto taitaa olla alternative metal. Se on toisaalta juuri se syy miksi olen itsekkin hieman viehättynyt heidän tuotannostaan. Musiikki on samalla aika kevyttä ollakseen metallia, ja samalla raskaampaa ollakseen peruspoppia.

Let the world know lupaa juuri tätä kaikkea. Mutta kompastuu hieman omaan latteuteensa. Välillä haisee siltä, että koko roska olisi työnnetty saman humppafiltterin läpi. Levyllä on hetkensä, ja se ansaitsee sävellyksistään kiitosta, mutta useista kappaleista jää viimeinen silaus puuttumaan. Myös hittirintamalla ollaan hiljakseen, faneille ja satunnaisille uusille tulokkaille tällä on annettavaa, mutta mitään tajunnanräjäyttävää hittiä ei löydy. Musiikki on puoliksi kaupallista, muttei lainkaan myyvää.

Pitkä historia kaikkine muutoksineen lupaa meille pitkää jatko bändin parissa, ja hyvä niin, koska mielestäni heiltä on lupa odottaa jotain suurta. Toistaiseksi bändi kasvaa marginaalissa hiljalleen. 3/5

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Samuli Putro - Taitekohdassa


Elämä on pelkoa parhaimmillaan.

Samuli Putro ei jäänyt lepäämään vaikka Zen Café jäikin tauolle, taitekohdassa seuraa osaltaan tavalliset hautajaiset (2012) ja älä sammu aurinko (2011) jättämää perintöä.

Artistilla on ilahduttava kyky tarinankerrontaan, stoorit tapahtuvat usein kolmannessa persoonassa, ja vielä useammin minä-muodossa. Onkin aika erikoista, että joku pystyy tekemään uskottavasti niin monta eri roolia, jopa eri sukupuolia - ja kaikki tämä niin, että kuulijatkin ymmärtävät mistä on kyse, siis jos eivät jopa samaistu kertojaan.

Taitekohta on usein ihmisen elämässä odottamaton kohta, joka jopa pakottaa henkilön uusille urille tai vähintään reagoimaan tapahtuneeseen voimakkaasti, tapahtumaan jonka jälkeen vanhaan ei ole enää paluuta. Levy tekee ihmisen peloista ja arjen ongelmista taidetta, olematta kuitenkaan liian vaikeasti hahmotettavissa.

Musiikillinen anti tukee laulajaa, ollen aika hienoinen ja jopa mitäänsanomatonta - kuitenkin se osaa korostaa kertomuksen olennaisia osia. Tämä levy antaa paljon ajateltavaa, eikä ole keveimmästä päästä. Jos kuitenkin jaksaa nähdä vaivaa ja syventyä albumiin, väitän sen olevan harvinaisen palkitsevaa. Samuli putro osaa ja tekee, vain pieniä notkahduksia lukuunottamatta. 4/5

torstai 27. maaliskuuta 2014

Happoradio - Elefantti

Olohuoneessa on elefantti.


Happoradio on taas täällä, eikä ensikuulemalta mikään ole muuttunut. Pari pankiräjäyttävää radiohittiä, muutama rauhallinen veto - ja paketin viimeistelevät kokeilut (jotka tosin eivät karkaa kovinkaan kauas muusta tuotannosta)

Kaavat ovat pelottavankin tuttuja, ja elefantille raivattu tie on kyllin tasainen häiriöttömään kyytiin. Faneille levy on totuttua happoradiota, eli ns "makeaa mahan täydeltä" - Tasapainoinen ja ehkä hieman tasapaksu levy sisältää edelleen tavoittavia ja oivaltavia lyriikoita, levyn kappaleet koskettavat suomalaista rock kansaa laidasta laitaan.

Kiehtova punertava lanka levyllä on myös 2000-luvun tapakristillisten ihmisten tunteminen - Muita tunteita ja tapahtumia levyllä on helppo ymmärtää, niin parikymppisen opiskelijakundin, kuin kolmekymppisen yksinhuoltajaäidin, kuin yhtälailla enemmän elämää nähneidenkin kuulijoiden korvissa. Universaaleiden tunteiden ymmärtäminen ja heijastaminen onkin happoradion kiistaton vahvuus - ollut jo pitkään.

Happoradio on päätymässä ns. "kotiteollisuusputkeen" pian, toisten mielestä niin on hyvä - toiset jäävät odottamaan uudistumista.

Yhtäkaikki, elefantti on loistava albumi, taattua, omaleimaista happoradiota. 4/5