maanantai 21. lokakuuta 2013

Jenni Vartiainen: Terra



Erityisen onnistuneen Ihmisten edessä (2007) ja Seilin (2010) jälkeen on vaikeaa tavoitella mitään suurempaa. Onneksi se ei estä yrittämästä. 

Albumi tuntuu repeävän kahtia, voimakkaan osan jykeviä melodioita ja tunteiden skaalaa, joka tekee kuulijalle juuri sen mitä Jennin musiikilta voi odottaa. 


"Älä luule että itkee ovi kun se suljetaan"


Toinen osa kompastuu sanoituksiin, lähinnä niiden latteuksiin ja naiviin lähestymistapaan - siis kaikkeen sellaiseen mitä Vartiaiselta en haluaisi kuulla. Ymmärrän, että ilakoivaa hömpötystä voidaan käyttää singleinä, mutta esimerkiksi Missä muruseni on, Ihmisten edessä, tai Tunnoton ovat jo osoittaneet, että Jenni ei tarvitse levyjen myymiseen perinteistä ja tylsää radiopoppia. Siksi tämä puoli levystä tulee yllätyksenä ja hienoisena pettymyksenä.

Vaikka pidän levystä paljon, on takaraivossa väistämätön ajatus siitä, että Jenni tiimeineen olisi pystynyt parempaan. Erityisesti syytän sanoituksia, jotka eivät kaikissa kappaleissa lunasta loppuun saakka sitä tunnelmaa, jota musiikki rakentaa. Koska haluaisin nähdä levyn kokonaisuutena ja yhtenä prosessina, on vaikeaa ymmärtää miksi levyllä on näinkin monia eri vivahteita.

Jenni Vartiaisen kolmas albumi Terra, on sävykäs ja tunteellinen pop levy. Tavallaan eräänlainen välivaiheita yhdistelevä, ja ehdottomasti Jennin näköinen, elämäntilannetta heijasteleva sielujen tuotos. Tällaisella levyllä voidaan ehdottomasti pysyä suomen suosituimpien artistien joukoissa, seuraavan levyn olisi sensijaan jo tarjottava jotakin uutta. Terra on kaunis kokemus, jota voi suositella lämpimästi, kaikista riitasoinnuista huolimatta.

4/5


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti