tiistai 26. kesäkuuta 2012

Yle verolle

Tämä aihe hiertää joitakin ihmisiä erityisen rankasti. Mikä onkin tavallaan hyvä asia.




Huomattava parannus entiseen verrattuna on maksun progressiivisuus, eli pienituloiset maksavat vähemmän. Myös ”vapaamatkustus” päättyy samalla kun kaikki joutuvat maksamaan. Tässä kohtaa monia harmittaa, mutta pohjimmiltaan kyse on siitä että kaikki eivät noudattaneet yhteisiä sääntöjä aikaisemmin -ergo nyt kaikki saavat ”kärsiä”

Muutama seikka joka useinkin jää ihmisiltä pimentoon puhuttaessa yleisradiosta, sen rahoituksesta ja sen tehtävistä, esimerkiksi:

- Palvelut eivät rajoitu televisioon, vaan uutiset ja sisällöt ovat avoimesti saatavilla verkossa. Olet saattanut kuulla sivuista nimeltä: Elävä arkisto ja Yle Areena.

- Radio. Toimitukset ympäri suomen tuottavat paikallista ohjelmaa 20 suomeksi, ja 5 ruotsiksi. Paikallisen ohjelman lisäksi lähetystoimintaa on 5:llä muulla kanavalla.

- Useissa kauppakeskuksissa ja julkisissa tiloissa on nykyään näyttöjä, joissa pyörii usein mainosten ja tarjousten lisäksi myös ylen uutisotsikoita. Joten lause ”En koskaan ikinä käytä ylen palveluita” on jo siltä osin virheellinen, se ei tietenkään tarkoita että niitä on pakko katsoa - Pointtini on että jokainen meistä altistuu ylelle joskus. Aivan kaikki.

- En sano että kaupalliset toimijat eivät voisi tarjota näitä palveluita, mutta erityisryhmien palvelu ei useinkaan (miltei koskaan) ole kaupallisesti kannattavaa. Yle kuitenkin pystyy tarjoamaan uutisia useilla kielillä - mukaanlukien viittomakieliset uutiset.

- Rooli tilaajana ja tukijana. Esimerkiksi kotimaisissa elokuvissa, dokumenteissa ja sarjoissa on suuri. Moni nuoremman polven katsoja vastustaa yleä henkeen ja vereen, mutta käy silti internetistä katsomassa vaikkapa pasilan jaksoja - tehtäisiinkö tuota ohjelmaa jos yle ei sitä tilaisi? Mahdollisesti, mutta tuskin kuitenkaan. Tai olisiko mtv3 uskaltanut tilata ko sarjan pilotin perusteella, saattaa olla - mutta rohkenen epäillä.


Kaupalliset toimijat eivät ole asiaa valmisteltaessa eivätkä sen jälkeen osoittautuneet kovinkaan ymmärtäväisiksi. Ainakin tähän saakka olen voinut luottaa siihen että yle on objektiivinen ja tasapuolinen mediatalo, miten luotettavaa kaupallinen media voi olla - jos se avoimesti myöntää syrjivänsä ihmisryhmiä ja siten muokkaavansa uutisia tai ohjelmia. Muistelkaapas hetki tapausta suomitv. (http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288460219625.html) ja (http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288428720904.html) - Kaikenlaiselle medialle on tarvetta, enkä tarkoita että kaupallinen on automaattisesti paskaa, mutta tässä tapauksessa peräänkuulutan avoimmuutta.

Ymmärrän myös toisen kannan, sillä kaikki eivät palveluja käytä - tai edes altistu niille satunnaisesti. Mutta juuri se osoittaa että ylen palveluita tulisi ruuvata entistä tarkemmin vastaamaan laajemman kuluttajakunnan tarpeitä ja mieltymyksiä. Kaikki mitä sieltä tuutista tulee ei miellytä minuakaan, ja kyllä minäkin valitsen joskus kaupallisen toimijan, vaikkapa national geographic channelin ylen dokumentin sijaan. Mutta kaikki yle ei ole paskaa - ei myöskään kaikki kaupallinen.

Kirjoittaja on ylpeä, mutta ärsyyntynyt tv-luvan maksajatalous.

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Heli Kajo - Elämäsi suloisin virhe


Oletko koskaan sammunut housut kintuissa Annankadun kulmalle?

Ihastuttavan vihastuttava Heli Kajo on monille tuttu myös televisiosta, ehkä oivallisin tapa markkinoida tulevaa levyään? Elämäsi suloisin virhe on ilmeisen pitkältä ajalta koottu, sillä se sisältää euroviisukarsinnoissa v.2010 kuullun Annankadun kulmassa biisinkin. Eipä silti, Heli on menevää poppista ankean kansan musiikkimaassa.

Tarinat naisesta eri tilanteissa eivät tässä tapauksessa jaksa kantaa pitkälle, mutta on sanoituksissa toki hetkensä. Kaikkein suloisin rallatus lienee nimikkobiisi, elämäsi suloisin virhe. Heli Kajo on muihin suomalaisiin voimakkaisiin naisartisteihin verrattuna kaikkein vähiten voimakas, mutta samalla samaistuttavin - tupakankatkuinen ja mielitekojensa perässä, kuten me kaikki muutkin.

Levy on täynnä mielenkiintoista poppia jossa on hetkensä, mutta kokonaisuus jää valitettavasti laimeaksi. Uskallan silti sanoa että hänestä tullaan vielä kuulemaan - ja hyvää uskoisin. 3/5

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

PMMP - Rakkaudesta


Paulan ja Miran kuudes albumi on täynnä tunteita.

Tähänastisista pmmp:n levyistä tämä on ollut minulle se kaikken vaikeiten lähestyttävä. Alkutunnelmat antavat odottaa että tykästyisin levyyn valtavasti juuri tästä syystä, silti jotain jää puuttumaan. Luulen sen olevan tietynlaisen menevyyden puute. Levy jää laahaamaan, eikä loppuunkaan mennessä pyristele kliimaksiin.

Lyriikat ovat monipuolisia, ja herkkiä - mutteivät avaudu kuulijalle heti, eivätkä välttämättä täysin koskaan. Vertauskuvat ovat osuvia ja aiheet vaihtelevat, ollen toinen toistaan vakavampia, varsinainen rallattelu tai kesäkappale jää loistamaan puuttumisellaan. Levy tuntuu henkilökohtaiselta, muttei omalta - Se tuntuu siltä kuin laittaisi jonkun toisen saappaat jalkaan.

>Sikiöt siis huolella valitkaa, mihin kohtuun päädytte roikkumaan>

Levy on silti erittäin loistava, ja edustaa suomalaisen pop musiikin kirkkainta kärkeä, luultavasti vielä pitkään. PMMP on syystä yksi suomen suosituimmista yhtyeistä. Vuodesta toiseen. 4/5