sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Joulu

Jouluna tuli oltua karvakamujen vahtina, akk:lla :D ja pieni glögi-hetki tuli järkättyä ystäville joulupäivän iltana..











perjantai 14. joulukuuta 2012

perjantai 7. joulukuuta 2012

Karri Koira: K.O.I.R.A.

Kuka päästi koirat ulos?

Suomalaisen "r'n'b pioneerin" uusi albumi on letkeää fiilismusaa.

Vaikkakin Karri Sirenin aka Karri Koiran historia musiikin parissa on pitkälti yli kymmenenvuotinen, on K.O.I.R.A. vasta debyyttialbumi. Toisaalta kaikkea hyvää pitää odottaa pitkään?

Aika tulee näyttämään mitä tällä kertaa tapahtuu, kun kulttisuosiota nauttineesta underground artistista on leivottu suuremman yleisön tuote. Levyn ja ehkäpä koko artistin suurin vahvuus lienee "best of the both worlds" - eli jotain uutta ja jotain vanhaa. Samaan aikaan tutun kuuloiselta ja joltain ihan uudelta, jota suomalaisilla radioaalloilla ei ainakaan valtakunnallisesti olla totuttu kuulemaan.

Kaksi maailmaa kohtaa myös siten että musiikkityylissä maistuu sopivasti amerikka, sopivasti kotisuomi. Luultavasti juuri tämä seikka saa levyn tuntumaan niin onnistuneelta - ja vaikka musiikkityylinsä pioneeri Karri Koira ei virallisesti olisikaan, lienee turvallista sanoa että hän on ensimmäinen joka on tenhyt onnistuneen suomalaisen levyn sarallaan.

4/5

perjantai 23. marraskuuta 2012

Elämän ohituskaista

Oltiin viime viikonloppuna kuvausmatkalla Rovaniemellä ja Oulussa.. Oli muuten hemmetin reteä reissu :D Murreyliherkkyyteni joutui koetukselle kun aloin välittömästi huastelemaan paikallisten puhetyylillä.. sitä tullaan varmaan näkemään sitten ohjelmassa - Ratsia alkaa tammikuussa, ja sen ihka uudet kotisivut löytyvät osoitteesta www.ratsia.com

Muuten elämä menee aika kovaa ohituskaistalla, katsellaan rauhassa mitä tästä tulee :3

Muuten mua voi seurata instagramissa (eli hipstagramissa) osoitteessa http://instagram.com/niksukoo/ 

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

En (välttämättä) halua elää tässä maailmassa




Ollaan aiheutettu netissä pieni paskamyrsky Alisan kanssa, mutta ei haittaa.. Vuoden loppuun mennään näillä keskiviikkoisin osoitteessa youtube.com/mediamunakas

lauantai 20. lokakuuta 2012

Oi ihana julkisuus?

Suhteeni julkisuuteen on aika kaksipiippuinen, sitä haluaa - ja samalla ei toivo. Sitä tahtoo hallita, mutta samalla se ei ole omissa käsissään. En voi sanoa olevani mediaportto, mutta kyllähän aktiivinen esilläolo saattaa jollekkin antaa sellaisen kuvan.

Häkellyin kovasti, kun minulta kerran tultiin kysymään ravintolassa että "onks sulla se joku blogi?" Ihmisten kanssa kanssakäyminen on aika paljon erilaista kuin se että juontaa ohjelmaa mm. Silloin mietin itseäni lähinnä toimittajana, enkä niinkään esiintyjänä - mikä keikahtaa ihan päälaelleen esimerkiksi politiikan parissa. En ole yhtään omiani esimerkiksi paneeleissa, tai muissa vastaavissa tilaisuuksissa. Niin ikään esimerkiksi vaaliteltalla päivystellessäni en aktiivisesti ole myymässä itseäni, vaan jos ihminen haluaa tulla ottamaan kahvia, hän saa ottaa kahvia ilman että hänen täytyy kuulla minun vaaliteesini. Olen kuitenkin tämänkaltaisessa kampanjoinnissa kovin tuore, enkä siksikään kovin luontevasti esiinny jakamassa flyiereita kadulla.

Jos ajatellaan sitten Mediamunakkaan toimintaa, on tietenkin suotavaa että niitä ohjelmia joku katsoo. Sen toiminnassa joudutaan analysoimaan katsojalukuja ja klikkauksia, ja niitä yritetään hankkia - Katsojaluvut taas ovat ainoaa käypää valuuttaa esimerkiksi sponsoreille, jotka eivät halua ostaa "hyvää fiilistä" - ikävä kyllä.

Minun toiveeni ei ole nousta julkisuuden henkilöksi. Mutta ollessani aktiivinen minulle tärkeissä asioissa, joudun väkisinkin hyväksymään että minua tullaan tunnistamaan kaduilla.

Julkisuuden ikävin puoli on se että sitä ei voi hallita. Toisaalta julkisuus voi tapauskohtaisesti lähteä elämään ihan omaa elämäänsä - esimerkiksi suositun nettivideon muodossa. On sanottu että ei ole kuin hyvää julkisuutta, ja niinhän se onkin. Kaikki julkisuus ei kuitenkaan ole yhtä hyvää, eikä se tunnu yhtä hyvältä. Esimerkiksi nettikiusaaminen on ajasamme huolestuttava ilmiö, ja sen seurauksia eivät lapset ihan aina tajuakkaan.

Tosin: olisi tekopyhää väittää ettemme me aikuiset koskaan kiusaa ketään. Me kaikki olemme kiusaajia.


Kirjoittaja juontaa mm. musiikkiohjelma Ratsiaa, kaapelitelevisiossa.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Yle verolle

Tämä aihe hiertää joitakin ihmisiä erityisen rankasti. Mikä onkin tavallaan hyvä asia.




Huomattava parannus entiseen verrattuna on maksun progressiivisuus, eli pienituloiset maksavat vähemmän. Myös ”vapaamatkustus” päättyy samalla kun kaikki joutuvat maksamaan. Tässä kohtaa monia harmittaa, mutta pohjimmiltaan kyse on siitä että kaikki eivät noudattaneet yhteisiä sääntöjä aikaisemmin -ergo nyt kaikki saavat ”kärsiä”

Muutama seikka joka useinkin jää ihmisiltä pimentoon puhuttaessa yleisradiosta, sen rahoituksesta ja sen tehtävistä, esimerkiksi:

- Palvelut eivät rajoitu televisioon, vaan uutiset ja sisällöt ovat avoimesti saatavilla verkossa. Olet saattanut kuulla sivuista nimeltä: Elävä arkisto ja Yle Areena.

- Radio. Toimitukset ympäri suomen tuottavat paikallista ohjelmaa 20 suomeksi, ja 5 ruotsiksi. Paikallisen ohjelman lisäksi lähetystoimintaa on 5:llä muulla kanavalla.

- Useissa kauppakeskuksissa ja julkisissa tiloissa on nykyään näyttöjä, joissa pyörii usein mainosten ja tarjousten lisäksi myös ylen uutisotsikoita. Joten lause ”En koskaan ikinä käytä ylen palveluita” on jo siltä osin virheellinen, se ei tietenkään tarkoita että niitä on pakko katsoa - Pointtini on että jokainen meistä altistuu ylelle joskus. Aivan kaikki.

- En sano että kaupalliset toimijat eivät voisi tarjota näitä palveluita, mutta erityisryhmien palvelu ei useinkaan (miltei koskaan) ole kaupallisesti kannattavaa. Yle kuitenkin pystyy tarjoamaan uutisia useilla kielillä - mukaanlukien viittomakieliset uutiset.

- Rooli tilaajana ja tukijana. Esimerkiksi kotimaisissa elokuvissa, dokumenteissa ja sarjoissa on suuri. Moni nuoremman polven katsoja vastustaa yleä henkeen ja vereen, mutta käy silti internetistä katsomassa vaikkapa pasilan jaksoja - tehtäisiinkö tuota ohjelmaa jos yle ei sitä tilaisi? Mahdollisesti, mutta tuskin kuitenkaan. Tai olisiko mtv3 uskaltanut tilata ko sarjan pilotin perusteella, saattaa olla - mutta rohkenen epäillä.


Kaupalliset toimijat eivät ole asiaa valmisteltaessa eivätkä sen jälkeen osoittautuneet kovinkaan ymmärtäväisiksi. Ainakin tähän saakka olen voinut luottaa siihen että yle on objektiivinen ja tasapuolinen mediatalo, miten luotettavaa kaupallinen media voi olla - jos se avoimesti myöntää syrjivänsä ihmisryhmiä ja siten muokkaavansa uutisia tai ohjelmia. Muistelkaapas hetki tapausta suomitv. (http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288460219625.html) ja (http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288428720904.html) - Kaikenlaiselle medialle on tarvetta, enkä tarkoita että kaupallinen on automaattisesti paskaa, mutta tässä tapauksessa peräänkuulutan avoimmuutta.

Ymmärrän myös toisen kannan, sillä kaikki eivät palveluja käytä - tai edes altistu niille satunnaisesti. Mutta juuri se osoittaa että ylen palveluita tulisi ruuvata entistä tarkemmin vastaamaan laajemman kuluttajakunnan tarpeitä ja mieltymyksiä. Kaikki mitä sieltä tuutista tulee ei miellytä minuakaan, ja kyllä minäkin valitsen joskus kaupallisen toimijan, vaikkapa national geographic channelin ylen dokumentin sijaan. Mutta kaikki yle ei ole paskaa - ei myöskään kaikki kaupallinen.

Kirjoittaja on ylpeä, mutta ärsyyntynyt tv-luvan maksajatalous.

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Heli Kajo - Elämäsi suloisin virhe


Oletko koskaan sammunut housut kintuissa Annankadun kulmalle?

Ihastuttavan vihastuttava Heli Kajo on monille tuttu myös televisiosta, ehkä oivallisin tapa markkinoida tulevaa levyään? Elämäsi suloisin virhe on ilmeisen pitkältä ajalta koottu, sillä se sisältää euroviisukarsinnoissa v.2010 kuullun Annankadun kulmassa biisinkin. Eipä silti, Heli on menevää poppista ankean kansan musiikkimaassa.

Tarinat naisesta eri tilanteissa eivät tässä tapauksessa jaksa kantaa pitkälle, mutta on sanoituksissa toki hetkensä. Kaikkein suloisin rallatus lienee nimikkobiisi, elämäsi suloisin virhe. Heli Kajo on muihin suomalaisiin voimakkaisiin naisartisteihin verrattuna kaikkein vähiten voimakas, mutta samalla samaistuttavin - tupakankatkuinen ja mielitekojensa perässä, kuten me kaikki muutkin.

Levy on täynnä mielenkiintoista poppia jossa on hetkensä, mutta kokonaisuus jää valitettavasti laimeaksi. Uskallan silti sanoa että hänestä tullaan vielä kuulemaan - ja hyvää uskoisin. 3/5

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

PMMP - Rakkaudesta


Paulan ja Miran kuudes albumi on täynnä tunteita.

Tähänastisista pmmp:n levyistä tämä on ollut minulle se kaikken vaikeiten lähestyttävä. Alkutunnelmat antavat odottaa että tykästyisin levyyn valtavasti juuri tästä syystä, silti jotain jää puuttumaan. Luulen sen olevan tietynlaisen menevyyden puute. Levy jää laahaamaan, eikä loppuunkaan mennessä pyristele kliimaksiin.

Lyriikat ovat monipuolisia, ja herkkiä - mutteivät avaudu kuulijalle heti, eivätkä välttämättä täysin koskaan. Vertauskuvat ovat osuvia ja aiheet vaihtelevat, ollen toinen toistaan vakavampia, varsinainen rallattelu tai kesäkappale jää loistamaan puuttumisellaan. Levy tuntuu henkilökohtaiselta, muttei omalta - Se tuntuu siltä kuin laittaisi jonkun toisen saappaat jalkaan.

>Sikiöt siis huolella valitkaa, mihin kohtuun päädytte roikkumaan>

Levy on silti erittäin loistava, ja edustaa suomalaisen pop musiikin kirkkainta kärkeä, luultavasti vielä pitkään. PMMP on syystä yksi suomen suosituimmista yhtyeistä. Vuodesta toiseen. 4/5

perjantai 25. toukokuuta 2012

Elokuu - Hääväki saapuu


Saatilla ei soutaa huopaa.

Elokuu on kesän viimeinen, ja vuoden 8. kuukausi - Näin kertoi wikipedia, mutta elokuu yhtyeenä on vasta 2011 perustettu. Tosin ihan ummikoita eivät Juno, Nopsajalka ja Jonas W. Karlsson ole. Kokonaisuutena kummallinen levy on saanut tyylilajillisen erikoisleiman: Cityhumppa. Mielenkiintoista ja erilaista tämä nimenomaan onkin, vaikka itse en tälle juuri lämpene.

Biisit kuulostavat tyttöjen kappaleilta, suomi filmi ja kesäyö huudettu. Onhan tällaisellekkin musiikille pakko olla markkinoita muidenkin kuin tyttöjen keskuudessa.. onhan, onko?

Ymmärrän että olen ihan väärä ihminen arvostelemaan tätä levyä, ja toivon että joku joka tästä oikeasti tykkää ilmoittautuu vaikka tuohon alas, ja kertoo mikä tässä on hyvää. 2/5

maanantai 21. toukokuuta 2012

Jippu - Väärinpäin lentävät linnut

Väärinpäin lentävät linnut kukkakaupan kulmalla.

Jippu on juuri se ristiriitainen ja tunteita jakava nainen, kuin varkain hänestä on tullut yksi uskottavimmista suomalaisista pop naisartisteista. Aiemmat Salaisuuksia, joita yksinäiset huutaa unissaan (2006) ja Kuka teki minusta tän naisen (2008) antavat olettaa uudenkin levyn olevan täynnä monipuolisia aiheita ja mielenkiintoisia tarinoita.

Muutamissa kappaleissa tunnelma räjähtää miltei käsiin, esimerkiksi sinkkubiisi väärinpäin lentävät linnut aiheuttaa parissa kohtaa suorastaan huimausta - positiivisessa mielessä. Levylle on odotusteni mukaisesti eksynyt tuttuja teemoja jotka ovat kuitenkin aina niin läheisiä. Vaikka tunnelma aaltoilee lähes rallatuksen omaisista tuotoksista vakuuttaviin - jopa eeppisiin mittasuhteisiin, on levy ennenkaikkea vakuuttava kokonaisuus.

Ajoittain tulee hetkiä jolloin sisältö toistaa itseään tai aiheuttaa vastaparit jotka hymyilyttävät Hei me erotaan - kotona taas. Kaikesta huolimatta jippu on rakentanut oivallisen kokonaisuuden joka saavuttaa ainakin minussa jotain syvällistä sekä keskeistä. Pop on parasta rakkaudesta. 4/5

perjantai 18. toukokuuta 2012

Nimetön - En jää tuleen makaamaan


Siitä että kuuleeko kukaan?

Nimetön on uusi kotimainen Pop/Rock tuttavuus joka kuulostaa etäisesti tutulle. Mutta tarjoaa lopulta vain yllätyksetöntä renkutusta, jolla on toki hetkensä. Erittäin radioystävällisestä materiaalista ei varsinaisesti erotu juuri mitään, vaikka tunnelmointi onnistuukin ajoittain hyvin. Laulajan ääni toimii juuri tämänkaltaisessa musiikissa osuvasti, vaikka ei sekään ole kaikkein omintakeisin - laulajan mahdollisuuksia olisi voitu kokeilla levylllä enemmänkin, nyt lopputulema on tasaisen varma suoritus joka alkaa loppua kohden kyllästyttää.

Levy on helposti lähestyttävää suomalaista, ja varmaa poprockia - Muistuttaa haloo helsinkiä, vaikka onkin nimetön, tavallaan myös kasvoton. Itse en ole juuri bändiin törmännyt mediassa, ja paras listasijoituskin kirjoitushetkellä on 27.

Lopputulemana nimetön on varsin mitäänsanomaton, kasvoton yhtye - ja levy itsessään on menettelevä, mutta liian tasainen tuotos aiheuttamaan varsinaista riemunpurkausta. Osa kappaleista toimii huomattavasti paremmin kuin muut, mutta kokonaisuus jää hetkistään huolimatta vaisuksi.  2/5

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Paleface - Maan tapa


Maassa maan tapa.

Paleface on palannut, ja radiosoittoon on jaettu sinkkulohkaisu Miten historiaa luetaan? se itseasiassa onkin kelpo kappale niille jotka eivät aiemmin ole palefacen musiikista pitäneet.

Pakollinen vertaus edelliseen on tehtävä, ja tämä levy onkin tekstien puolesta vaikeammin lähestyttävä. Toisaalta ehkä teemat ovat vaikeampia kuin ennen, toisaalta juuri sitä olemme kaivanneetkin. Levy ei varsinaisesti ole mitään rallattelua - ja mitään hittejä tästä taitaa olla vaikeaa irrottaa, mutta se lienee itsetarkoituksellista.

Levystä voi nauttia parhaiten keskittymällä ja ajattelemalla sen sanoituksia ja sanomaa, niissä artisti myös onnistuu parhaiten. Mikäli olet vastaanottavaisella, sekä pohdintaan alttiilla mielialalla kehotan sinua tutustumaan tähän tuotokseen. Mikäli puolestaan tarvitset kesätunnelmaan sopivaa fiilistelymusiikkia suositan sinua avaamaan radion.

Paleface on edelleen uskottavinta kotimaista omassa genressään, hänen musiikissaan naiset ovat pissiksiä ja rahaa vain riistoporvareilla - mutta levy on loistava 4/5