maanantai 11. huhtikuuta 2011

Tuomio: Haloo Helsinki! - III

Haloo Helsinkiin suhtautumiseni on aina liikkunut viha-rakkaus akselilla. Teinisensaatiot tekivät nyt kuitenkin uskottavimman albuminsa - vai tekivätkö?

Kuule minua, Maailman toisella puolen, Kokeile Minua, yms. kappaleet tekevät oikeutta ja tuovat yhtyeelle sen jo ansaitsemaa uskottavuutta. Silti välillä levyn aikana lipsutaan takaisin HH:n alkujuurille jossa kitarat ulvovat ja teinit riehuvat eturivissä. Bändi voisi olla suomen The Sounds - ja nimenomaan Ellin persoonallisen mutta kauniin laulutyylinsä takia. Laulajasta huolimatta kolmas kertaa tuntuu sanovan toden, sillä levyltä löytyy tunnelmia kuitenkin laidasta laitaan. Poprock musiikki suomen kielellä on kuitenkin niin kaunis asia, ja kun sointi alkaa olla hanskassa, voidaan bändistä jo puhua vakavasti muutenkin. Myöskään ensimmäisen levynsä aikana heitä vaivannut nuoruuden lähde on iloisesti taittumassa uskottavaan nuoreen aikuisuuteen, mikä on positiivinen muutos juuri heille.

Sanoituksissa löytyy särmää ja myös sitä paljon puhuttua MUNAA. Kuitenkin virta kuljettaa levyn aikana suurista tunteista toisiin ja herkkiin raitoihin. Levy on oikeassa suhteessa nerokas ja kamala kompastumatta omaan nerokkuuteensa.

Tämäkään levy ei ole täydellinen, mutta olen pikkuhiljaa tullut ajatelleeksi mikä sitten on täydellistä. Ehkäpä tämä levy on täydellinen juuri sinulle. Tähän mennessä olen tuominnut täydellisyydestä vain yhden levyn.

Tässä on onnistunut albumi, olkaa hyvä! 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti