sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Napapiirin Sankarit (Suomi 2010)


JEE! Dome Karukosken uusi komedia nostaa suomalaisen nuorisoelokuvan tason uusille raiteille - tai sitten ei. Elokuva toimii omalla tavallaan, toisaalta taas ei. Elokuvan keskiössä on nimittäin digiboksi - parisuhteesta, ystävyydestä ja seikkailustahan tässä on todella kyse, mutta digiboksi toimii oivana vertauskuvana.

Oikeasti idea on ontuva ja tarina kummastuttava. Epäkohtia löytyy ja elokuva puksuttaa eteenpäin kuin höyryveturi vastoinkäymisistä huolimatta. Niin hyvässä kuin pahassa. Toisaalta elokuvaan on ammennettu erilaisia komedian lajeja jonka ansiosta naurettavaa löytyy, mikäli siis nauttii näistä elementeistä.

Elokuvan kohderyhmä on varmasti hieman kapoinen, ja selkeästi nuoremmassa katsojakunnassa. Vanhempi väki ei tästä teattereihin rynnistä, mutta kaikille oivan ja uuden nuorisokomedian ystäville suosittelen elokuvaa lämpimästi. Dome edustaa suomalaisen elokuvan uutta aaltoa joka on selkeästi aiempaa amerikkalaisempaa joka mahdollisesti ei kaikkia miellytä. Tässä elokuvassa pelivaraa suomalaisuuteen vedetään upeasti oivaltamalla suomalaisuuden ja lapin mystiikan hienolla ammentamisella. Uskoisin että tällä elokuvalla on taattu pieni yleisö myös euroopassa. Helsinki Filmin nettisivujen mukaan elokuva on myyty levitykseen ranskassa, go for it!


Elokuva toimii omista epäkohdistaan huolimatta. Genressään elokuva on loistava esimerkki modernista suomalaisesta filmistä. Suomalainen luonne näkyy ja kuuluu, sekä se on saatu vangittua valkokankaalle tehokkaasti ja toimivaksi kokonaisuudeksi. Kotimaisen elokuvan mittapuulla loistokomedia! 4/5

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Tuomio: Submarino (Tanska 2010)

Jos tunnet olosi liian hyväksi, katso tämä elokuva.
Submarino on tanskalaisen Thomas Vinterbergin ohjaus siitä kuinka elämä voi jakaa sinulle huonot kortit heti kättelyssä, pyristelystä vaikeuksien ja riippuvuuksien kietteestä - ja kuinka pieni ihminen jaksaa kaiken sen paineen alla.

Elokuva on hieno, rankka ja traaginen kuvaus - ajoittain jopa aivan liikaakin. Kuvaus kääntyy mielestäni pahasti itseään vastaan paikoin, ja elokuva ei vakuuta minua täysin. Yksi asia tässä elokuvassa on kuitenkin varmaa: tästä tulee paha olo.

Kuvaus toimii ja maisemista saadaan juuri niin lohduttomat kuin tarina vaatiikin, mutta kaiken keskellä katsojakin ahdistuu helposti. Tarinaa rakennetaan hienosti parin ihmisen varaan, ja satunnaiset tuttavuudet jäävät vain pintaraapaisuiksi. Kuitenkin välillä tuntuu että katsojaakin aliarviodaan kaurismäkeläisen hiljaisuuden vallitessa. Elokuva on hieno, muttei minun makuuni.
2/5