maanantai 5. heinäkuuta 2010

Kent: En Plats I Solen (2010)

Kent tekee sen taas. Tällä kertaa kentin uutuus; Plats i solen (Paikka auringossa) on loppuun saakka tavallista ja odotettua kenttiä. Älkää ymmärtäkö minua väärin, sillä pidän kyllä heidän musiikistaan. Mutta tältä levyltä ei vain tahdo löytyä sitä suurta hittiä, kuten Ingenting tai Töntarna. Levy on täynnä musiikkia joka voisi soida kansikuvan mukaisesti rannalla auringonlaskussa. Eikä siinä ole mitään hävettävää - sillä tämä on poikkeuksellisen hyvä levy juuri siihen tarkoitukseen.

Autoilumusiikiksi valitsen kuitenkin mieluusti jotakin muuta. Ehkä levy onkin tavallaan pettymys. Musiikki on hyvin viimeisteltyä ja kaunista - sovitukset mainioita ja lyriikat tuttua kentin tasoa. Mutta se viimeinen vimma ja intohimo tuntuu hivenen lakastuneen. Pahoittelen kent.

Bändi kuitenkin keikkailee ahkerasti, ja edellinen albumi Röd julkaistiin vuonna 2009 - joten yhtye selkeästi takoo silloin kun rauta on kuumaa. Itseasiassa bändi on takonut kuumaa rautaa jo 15 vuotta, joten annan tämän levyn anteeksi heille. Vaikka musiikillisessa mielessä mitään anteeksiannettavaa ei ehkä olisikaan. Tämä levy ei vain jaksa iskeä samalla tavalla kuin muut.

Kenttiä ei ehkä karvoihin katsominen, mutta plats i solen ei tarjoa mitään uutta länsirintamalta. Levy on kaunis kokonaisuus fiilisteltävää musiikkia. Niille joille se ei riitä en suosittele. Kaikille ruotsalaisen pop rockin ystäville sen sijaan suosittelen levyä. Omaan levyhyllyyn tämä ei taida päästä, mutta menestys suomessa ei kai olekkaan kentille se ykköstavoite. Vaikka bändissä häärääkin kaksi suomenruotsalaista.
Rakkaudella ruotsalaista musiikkia kohtaan annan levylle 2/5

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Indica: A Way Away (2010)

Täysin uudenlaista indicaa, vai onko sittenkään? Indican ensimmäinen englanninkielinen albumi: A Way Away julkaistiin kesäkuun alussa.
Totuus kuitenkin on että kyse on vanhasta indicasta uusilla mausteilla.. tai ei edes ihan kovinkaan uusilla mausteilla. Useista kappaleista puuttuu elementtejä jotka tekivät niistä suomen kielisinä versioina rakastettavia. Kielenä englanti ei toimi odotetulla tavalla, eikä indican hienot ja aistikkaat sanoitukset pääse oikeuksiinsä täydellisesti kun laulukielenä ei ole enää äidinkieli. Sovitukset jättävät paikoin toivomisen varaa ja tunnelma on hiottu liikaa kansainvälisille markkinoille. Uudet videot ja vaatettaminen puolestaan kielivät rankasta tuotteistamisesta jota kansainvälisyys on tuonut mukanaan.

Olisin ehkä harkinnut kokonaan uuden materiaalin valmistelemista tälle albumille, nyt se on vain kopio paremmasta. Yleensä pidän englannin kielestä, ja käytän sitä mielelläni - mutta tälle levylle olisin vain toivonut jotakin ihan muuta. Vanhat kappaleet uusilla kuorrutuksilla eivät takaa myyntimenestystä suomalaisten fanien keskuudessa - mutta suon kuitenkin kaiken tukeni maailman valloitukselle. Ehkä pohjoismainen mystiikka vetoaa nyt paremmin maailmalla. Japanin markkinoilla suomalainen musiikki on ollut jo pitkään tapetilla, ja saksa alkaa myös olla käyty lävitse. Olisiko seuraavaksi luvassa pohjois amerikan valloittaminen?

Persoonallinen lauluääni kuitenkin pelastaa tämän levyn, ja arvostan bändiä edelleen. Vaikka täysin huomiotta ei voi tätä tempausta jättääkkään. Uusi indica ei miellytä minua, joten odotankin innolla seuraavaa suomenkielistä materiaalia.
3/5