maanantai 19. huhtikuuta 2010

Mediamunakas: Badass Friday 2010

Tällä viikolla se tulee :D Nimittäin mediamunakas: Badass Friday 2010 - eli vuoden parhaat bileet. Tai niin minä ainakin luulen, tätä varten on nähty sen verran vaivaa joten on se kumma jos ei jengi tykkää. Badassin historia ulottuu vuoden 2009 syyskuulle jolloin järjestettiin sisäpiiriläisten mökkibileet nimikkeellä Badass Saturday. Hauskaa oli, ja idea juhlien kasvattamisesta uusiin mittasuhteisiin alkoi jauhaa ideakiviä takaraivossa. Suhteellisen lyhyellä varoitusajalla tammikuussa päätettiin yksissä tuumin että tämän kevään - ja koko vuoden parhaat juhlat järjestetään meidän toimestamme. Bändikiinnitykset tehtiin nopsaan ja tilat metsästettiin ja vuokrattiin. Matkan varrella on toki kaikkea muutakin teknistä järjesteltävää, ja kaikensorttisia juoksevia asiota ihan jo lupienkin puolesta. Nyt kun juhliin on enää pari päivää aikaa tuntuu aika hysteeriseltä, ei millään malta uskoa että tämä oikeasti tapahtuu.

Mukana on viisi bändiä, kaikki ystävät ja tuttavat sekä uskomaton tunnelma koko illan. Tämän vuotinen tapahtuma näyttää meille mihin suuntaan tästä lähdetään. Salaa ollaan haaveiltu että ensi vuonna olisimme jo kaksipäiväinen festivaali, vaan tuohon en vielä lähde kommentoimaan yhtikäs mitään. ;)

Sisäpiiriläisille mainittakoon että Badass Saturdayn valmistelut alkavat sitten välittömästi näiden kinkereiden jälkeen, tosin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Reindeer Spotting - Pako Joulumaasta

Reindeer Spotting - Pako Joulumaasta on yksi kevään kiinnostavimpia kotimaisia tapauksia, poikkeuksellisen karu kuvaus rovaniemeläisten huumenuorten elämästä. Kyseessä on dokumentti ilman ulkopuolista journalismia, kaikki tapahtumat on kuvattu itse ja henkilöt ovat aitoja. Mukana on arjen epätoivoa, pelkoa ja kierteitä, haaveita unohtamatta. Taistelussa elämä ja huumeet, voivatko yliampuviltakin tuntuvat haaveet olla joskus saavutettavissa?


Reindeer Spotting - Pako Joulumaasta on ensi-illassa tänään.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Poets Of The Fall: Twilight Theater (2010)

Poetsin neljäs ja uusin levy Twilight Theater ilmestyi jälleen varkain. Tämä on mielenkiintoinen yhtye ylipäätään. Kun kukaan ei osannut odottaa tuli megahitti lift jota seurasi ehkä vuoden paras kotimainen rock levy (Sings Of Life, 2005). Voittokulku jatkui, ja seuraava levy Carnival Of Rust (2006) oli jälleen suuri menestys. Siis lähes täydellinen albumi. Vaan kuinkas sitten kävikään? Melkein täydellisen levyn jälkeen on todella vaikea vastata odotuksiin, jotka bändi täytti tuolloin mielestäni vain välttävästi. Rvolution Roulette (2008) Myi hyvin, mutta olisi voinut myydä paremmin - itse en ikinä hankkinut tuota levyä omistukseeni vaikka olinkin pari vuotta aiemmin vannonut bändin nimeen. Uusin tuotos on jo parempi, muttei vieläkään yhtä hyvä kuin esimerkiksi Carnival. Lievästi sanottuna olin jälleen kerran pettynyt levyyn.

Musiikki on liian poppia ollakseen rokkia, ja toisinpäin. Kappaleista on vaikea sanoa mitä voisi kuunnella kovalla ja mitä tunnelmoida kynttilän valossa. Levystä on vaikeaa saada kiinni - ja sitä kautta vaikea saada kokonaiskuvaa sen sisällöstä. Joka kerta kun on muodostamassa sanoja peräjälkeen tulee jokin pilvi ja sotkee kaikki ajatukset. Sellainen on tämä levy. Aika inhottavaa kirjoittaa näinkin negatiivis sävytteisesti vanhasta suosikkibändistä, mutta pakko on yrittää edes jollain tasolla olla objektiivinen.

Ei jotain pahaa kuin jotain hyvääkin. Levyn lyriikat ovat kuitenkin jälleen kerran omaa POTF luokkaansa, eikä loppujenlopuksi jää muuta mahdollisuutta kuin ylistää sanoituksien oivallisuutta ja kekseliäisyyttä. Musiikkikin on musiikillisesti ajatellen loppuun saakka hiotua, muttei kuitenkaan minulle tarpeeksi kuuntelijaystävällistä. Pakkausta pitäisi jauhaa montamonta kertaa, ja tästä syystä jo olen pari kertaa lykännyt tämän tuomion julkaisua.

Levy on hyvä, vaikka se voisi olla loistava. Tällä levyllä on raastavia lyriikoita ja hienoa musisointia - mutta se ei tällä kertaa jaksa kantaa loppuun asti kunnialla. Kyseessä on silti erittäin hieno kotimainen rock/pop albumi.
3/5

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Työpistehelvetti

Työpisteeni on kaaos. Ongelman voisi sivuuttaa jos työpöytä olisi poissa mielestä ja silmistä, jos sen voisi piilottaa tai työntää pois. Mutta ei.

Ja työpistettäni todella tarvitsen. Täältä käsin minä: Mailailen ihmisille, maksan laskut, shoppailen, blogaan, muokkaan valokuvia, päivitän verkkosivujamme (www.mediamunakas.com) sekä lisään sisältöä sosiaalisiin yhteisöihimme. Kirjoitan uusia käsiksiä, synopsiksia ja muuta hömppää. Etsin tietoa, dataan yleisluontoisesti ja viihdyn, kuuntelen ja ostan musiikkia sekä katselen ohjelmia ja videoita. En todella uskalla edes arvioida miten kauan viikossa vietän koneella. Referenssinä voidaan mainita että vapaapäivinä laitan koneen auki, menen keittämään kahvia, tulen koneelle ja poistun kun pannullinen kahvia on mennyt ja takalisto puutunut.

Aika moni joka ei tee koneellaan töitä ei voi käsittää sitä ajankäytön määrää joka tälläkin toosalla menee. Itse olen alani valinnut, joten se ei ole se varsinainen ongelma - Vaan se että mitä helvettiä minä teen tämän lastukasan kanssa?  Ostin edelliseen asuntooni muuttaessa suht kalliin työpöydän ja työtuolin. Tuoli olisi ollut täysin kaatopaikkatavaraa heti vuoden käytön jälkeen. Pöytä ei kestä enää yhtäkään muuttoa, enkä minä kestä tätä pöytää enää yhtään kauempaa. Pinta repsottaa, vetolaatikot eivät pysy. päälilevy on huonosti kiinni ja koko laitos on varsin hutera.

Kaboom. Pääsin koko roskasta eroon kertarysäyksellä, ja nyt minulla on työpisteunelma (työtuoli puuttuu vielä) Ratkaisuni:
Olin jo pidemmän aikaa haaveillut tästä ratkaisusta jossa pukkijalkojen päälle asetetaan valittu työpöytälevy - Itseäni miellytti valikoimista kaikkein eniten tämä, jossa on musta kuviointi. Säilytysongelma ratkesi kahdella pyörällisellä laatikostolla, jotka saivat paikat työpöydän molemmilta puolilta.

Kaveriksi pöydälle olen valinnut karpalo tuolin iskusta. Kangas tulee olemaan musta tai punainen. Saas vaan nähdä koska se sit saadaan tilattua :D

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Various Artists: Almost Alice (2010)


En antanut mitenkään huikeaa arvosanaa elokuvalle Alice in wonderland, harvoin myöskään huikesti pidän soundtrackeistä. Mutta tällä kertaa on ihan pakko ottaa tuomioitavaksi myös soundtrack: Almost Alice. Ensialkuun pitää mainita että levy haiskahtaa Disney Recordsin rahastukselta jo kilometrien päähän, yritän minimoida sen vaikutuksen arvosanaan.

Tämä vain sattuu olevan harvinaisen iskevä kokoonpano artisteja ja tuotoksia, mukana on monenlaisia tyylejä ja laulajia - lopputuloksena varsin mukiinmenevä setti elokuvamusiikkia. Materiaaliin on imetty runsaasti vaikutteita elokuvasta ja novelleista - esimerkiksi The Lobster Quadrille (Franz Ferdinand) ja You Are Old, Father William (They Might Be Giants) Ovat sanasta sanaan suoria runoja vanhasta Alicesta. Myös muut kappaleet kunnioittavat suurelta osin tunnelmaltaan ja sanoituksiltaan elokuvan ja tarinan henkeä, hämmentävän hyvin suorastaan. Henkilökohtaiset suosikkini levyltä ovat Avril Lavignen Alice, ja Shinedownin Her Name Is Alice. Levyllä on mukana myös Virolaista väriä, pop laulaja Kerlin esittämä kappale Tea Party oli järjestyksessään toinen single lohkaisu albumilta.
 Myös muita teemaan sopivia kappaleen nimiä löytyy. Fell Down A Hole (Wolfmother) tai Painting Flowers (All Time Low) ovat osuvimmasta päästä.


Teos on kokonaisuutena onnistunut ja se kuuluu todellisen fanin levyhyllyyn, muille tätä on kuitenkin aika vaikea suositella yksittäisiä kappaleita lukuunottamatta. Levyllä on paljon hyvää, muttei se silti jaksa vakuuttaa täysin - pääosin varmaankin johtuen ällömassiivisesta kaupallisesta taustastaan. Kaikki kunnia hienoille artisteille jotka ovat saaneet tehdä töitä tämän hienon pakkauksen eteen. Tämä voisi hyvinkin olla vuoden paras soundtrack.
4/5

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Jenni Vartiainen: Seili (2010)


Ei käy kiistäminen, Jenni Vartiainen on nyt virallisesti yksi suomen suosituimmista pop artisteista - Seilin ensimmäinen sinkku en haluu kuolla tänä yönä nousi välittömästi suomen radiokanavien soitetuimmaksi kappaleeksi, eikä syyttä! Täytyy sanoa että edellisen Ihmisten Edessä (2007) jälkeen saappaat täytettäviksi ovat kasvaneet suurensuuriksi. Yksi asia ei selkeästikkään ole muuttunut, albumi on edeltäjänsä tapaan loppuun saakka hiottu timantti. Levyä ei ole hosuttu tai kiirehditty - ja levy-yhtiön vaikutukset tuntuvat olevan varsin pieniä. Levy on siis suoraan kuin Jennin sydänlihasta revitty tuotos. Herkkä, koskettava ja samaan aikaan veijaileva ja hehkuva. Timantti suomalaisen musiikin vuodessa 2010.

Levyn parasta antia ovat kenties juuri sanoitukset jotka todella ovat keskittymisen arvoisia. Sanomallisia - eikä niinkään tyhjänpäiväisiä tilulilutteluja. Valitettavasti yhdistettynä musiikkiin useissa kappaleissa syntyy hieman usvainen, jopa vaikeasti tartuttava tunnelma. Albumi tarvitsee eittämättä usean kuuntelukerran ennen kuin se lopullisesti alkaa toimia. Vaan ei jotain hyvää jollei pahaakin, levy on ehdottomasti parasta mitä tällähetkellä suomesta on soittolistoille tarjota, mutta jääkö tämä levy edeltäjänsä tavoin eloon?

Kun levyyn pääsee sisään, on se pelkkää tunteiden ilotulitusta. Ei huono, ei keskinkertainen, vaan ehdottomasti mukana vuoden parhaiden albumien kärkipäässä.

Äänekkään vastalauseen haluan myös laittaa ennakkomyynnille, yhteistyössä iltasanomien kanssa. Koska ilta-sanomat on ala-arvoinen lehti odotan kiltisti että levy tulee oikeisiin levykauppoihin. Muuten olisin ladannut levyn jo itunesista mutta haluan omistaa tämän cd:n ihan oikeasti. Siihen saakka tyydyn spotify:n mahdollisuuksiin.

Levy on loistava kotimainen pop albumi, jota voi varauksetta suositella kaikille jotka pitävät herkästä tunnelmoinnista, tai Jennistä muuten vaan.
5/5

Ps. Ensimmäinen tuomioitavani joka saa täydet pisteet! Hyvä Jenni!