sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Napapiirin Sankarit (Suomi 2010)


JEE! Dome Karukosken uusi komedia nostaa suomalaisen nuorisoelokuvan tason uusille raiteille - tai sitten ei. Elokuva toimii omalla tavallaan, toisaalta taas ei. Elokuvan keskiössä on nimittäin digiboksi - parisuhteesta, ystävyydestä ja seikkailustahan tässä on todella kyse, mutta digiboksi toimii oivana vertauskuvana.

Oikeasti idea on ontuva ja tarina kummastuttava. Epäkohtia löytyy ja elokuva puksuttaa eteenpäin kuin höyryveturi vastoinkäymisistä huolimatta. Niin hyvässä kuin pahassa. Toisaalta elokuvaan on ammennettu erilaisia komedian lajeja jonka ansiosta naurettavaa löytyy, mikäli siis nauttii näistä elementeistä.

Elokuvan kohderyhmä on varmasti hieman kapoinen, ja selkeästi nuoremmassa katsojakunnassa. Vanhempi väki ei tästä teattereihin rynnistä, mutta kaikille oivan ja uuden nuorisokomedian ystäville suosittelen elokuvaa lämpimästi. Dome edustaa suomalaisen elokuvan uutta aaltoa joka on selkeästi aiempaa amerikkalaisempaa joka mahdollisesti ei kaikkia miellytä. Tässä elokuvassa pelivaraa suomalaisuuteen vedetään upeasti oivaltamalla suomalaisuuden ja lapin mystiikan hienolla ammentamisella. Uskoisin että tällä elokuvalla on taattu pieni yleisö myös euroopassa. Helsinki Filmin nettisivujen mukaan elokuva on myyty levitykseen ranskassa, go for it!


Elokuva toimii omista epäkohdistaan huolimatta. Genressään elokuva on loistava esimerkki modernista suomalaisesta filmistä. Suomalainen luonne näkyy ja kuuluu, sekä se on saatu vangittua valkokankaalle tehokkaasti ja toimivaksi kokonaisuudeksi. Kotimaisen elokuvan mittapuulla loistokomedia! 4/5

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Tuomio: Submarino (Tanska 2010)

Jos tunnet olosi liian hyväksi, katso tämä elokuva.
Submarino on tanskalaisen Thomas Vinterbergin ohjaus siitä kuinka elämä voi jakaa sinulle huonot kortit heti kättelyssä, pyristelystä vaikeuksien ja riippuvuuksien kietteestä - ja kuinka pieni ihminen jaksaa kaiken sen paineen alla.

Elokuva on hieno, rankka ja traaginen kuvaus - ajoittain jopa aivan liikaakin. Kuvaus kääntyy mielestäni pahasti itseään vastaan paikoin, ja elokuva ei vakuuta minua täysin. Yksi asia tässä elokuvassa on kuitenkin varmaa: tästä tulee paha olo.

Kuvaus toimii ja maisemista saadaan juuri niin lohduttomat kuin tarina vaatiikin, mutta kaiken keskellä katsojakin ahdistuu helposti. Tarinaa rakennetaan hienosti parin ihmisen varaan, ja satunnaiset tuttavuudet jäävät vain pintaraapaisuiksi. Kuitenkin välillä tuntuu että katsojaakin aliarviodaan kaurismäkeläisen hiljaisuuden vallitessa. Elokuva on hieno, muttei minun makuuni.
2/5

torstai 30. syyskuuta 2010

Tuomio: Paleface - Helsinki - Shangri-la

Paleface on vaihtanut laulukielekseen suomen, ja Helsinki - Shangri-la sisältää tuttuun tyyliin loistavaa sanailua ja kantaaottavuutta. Helsinki - Shangri-la on parasta kotimaista räppiä tällähetkellä! Levy uppoaa uskomattomalla tavalla myös allekirjoittaneeseen joka ei ole kuunnellut räp musiikkia enää vuosikausiin. Juoni piilee nimenomaan sanoituksissa jotka iskevät takaraivoon kuin pesäpallomaila.

Herra Miettinen on kommentoinut laulukielen vaihdosta sillä, että kukaan ei pääse enää sanomaansa pakoon. Tavallaan tuo on hyvinkin totta. Mutta on ero ajatella asioita kuin vain kelailla asioita, en selvennä tuota eroa sen tarkemmin..

"Kun hyvinvointivaltiota Helsingissä luodaan,
julkisivuduunarit ne Tallinnasta tuodaan.
Hura-huh-hah-hei!
Mistä halvimmalla saadaan,
sillä niin me tehdään Helsingistä Shangri-La.
"

Levy härnää kiertelemättä tai kaartelematta, ei anna päättäjille armoa tai jätä kuulijaansa kylmäksi. Jos aiot kuunnella vain yhden tähän genreen sopivan kotimaisen julkaisun, kuuntele tämä levy. 4/5

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

(Kellokosken) Prinsessa

Viikonvaihteessa käväistiin Merin kanssa prinsessa elokuvan ennakkonäytöksessä. Tarina oli suloinen ja koskettava, toisaalta myös totinen ja ahdistava. Elokuva perustuu tositapahtumiin - kertoen "prinsessan" eli Anna Lappalaisen tarinan. Elokuvassa vilisee suomalaisen näyttelijäkaartin parhaimmistoa, ja näyttelijöistä ei pahaa sanaa juuri saa sanotuksi. Mukana on myös ensimmäistä kertaa kasvoillaan elokuvassa esiintyvä Paula Vesala.

Aikansa kuvauksena psykiatrisen hoidon historiasta elokuva toimii ahdistavankin hyvin. Tapahtumat kuitenkin sijoittuvat vain joidenkin kymmenien vuosien päähän, eikä esimerkiksi keskiaikaiseen ranskaan. Elokuvan jälkeen olo on tyhjä, mutta toisaalta huojentunut. En povaa elokuvalle suurensuurta menestystä kansojen riveissä, mutta voin silti suositella tätä lähes kaikille.

Näytöksen jälkeen pidetyssä keskustelutilaisuudessa ohjaaja Arto Halonen vastaili yleisön kysymyksiin, ja vahvisti joidenkin epäilyttävienkin tapahtumien pitävän oikeasti paikkansa. Eli mahdollisesti katsoessanne elokuvaa voitte luottaa siihen että prinsessa hovineitoineen oikeasti vieraili ruotsissa aikanaan. Prinsessan ensi-ilta on 10.9.2010

Tuomio: 4/5

maanantai 6. syyskuuta 2010

Pako joulumaasta

Kävin viimeinkin katsomassa täälläkin hehkuttamani elokuvan: Reindeerspotting -pako joulumaasta. Päälimmäinen tunne elokuvan jälkeen oli tyhjyys. Odotin tarinalta enemmän vaikka kyseessä olikin vakava ja ahdistava kertomus rankasta todellisuudesta. Tekniset puutteet elokuvassa häiritsivät ajoittain rankastikkin, vaikka kuinka yritinkin mielessäni antaa anteeksi elokuvan tekijöille. Kaikenkaikkiaan kyseessä on pysäyttävä teos jota voin suositella kaikille, mutta mikään tekniikan riemuvoitto ei ole kyseessä.

Tarinaa puretaan hienosti, mutta tyhjä olo syntyy siitä ettei lopussakaan oikeastaan tarjota mitään tilalle - Vaan katsoja jää tyhjän päälle sekä pohtimaan mitä seuraavaksi olisi tapahtunut. Tai mitä tässä oikeastaan tapahtui.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Kent: En Plats I Solen (2010)

Kent tekee sen taas. Tällä kertaa kentin uutuus; Plats i solen (Paikka auringossa) on loppuun saakka tavallista ja odotettua kenttiä. Älkää ymmärtäkö minua väärin, sillä pidän kyllä heidän musiikistaan. Mutta tältä levyltä ei vain tahdo löytyä sitä suurta hittiä, kuten Ingenting tai Töntarna. Levy on täynnä musiikkia joka voisi soida kansikuvan mukaisesti rannalla auringonlaskussa. Eikä siinä ole mitään hävettävää - sillä tämä on poikkeuksellisen hyvä levy juuri siihen tarkoitukseen.

Autoilumusiikiksi valitsen kuitenkin mieluusti jotakin muuta. Ehkä levy onkin tavallaan pettymys. Musiikki on hyvin viimeisteltyä ja kaunista - sovitukset mainioita ja lyriikat tuttua kentin tasoa. Mutta se viimeinen vimma ja intohimo tuntuu hivenen lakastuneen. Pahoittelen kent.

Bändi kuitenkin keikkailee ahkerasti, ja edellinen albumi Röd julkaistiin vuonna 2009 - joten yhtye selkeästi takoo silloin kun rauta on kuumaa. Itseasiassa bändi on takonut kuumaa rautaa jo 15 vuotta, joten annan tämän levyn anteeksi heille. Vaikka musiikillisessa mielessä mitään anteeksiannettavaa ei ehkä olisikaan. Tämä levy ei vain jaksa iskeä samalla tavalla kuin muut.

Kenttiä ei ehkä karvoihin katsominen, mutta plats i solen ei tarjoa mitään uutta länsirintamalta. Levy on kaunis kokonaisuus fiilisteltävää musiikkia. Niille joille se ei riitä en suosittele. Kaikille ruotsalaisen pop rockin ystäville sen sijaan suosittelen levyä. Omaan levyhyllyyn tämä ei taida päästä, mutta menestys suomessa ei kai olekkaan kentille se ykköstavoite. Vaikka bändissä häärääkin kaksi suomenruotsalaista.
Rakkaudella ruotsalaista musiikkia kohtaan annan levylle 2/5

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Indica: A Way Away (2010)

Täysin uudenlaista indicaa, vai onko sittenkään? Indican ensimmäinen englanninkielinen albumi: A Way Away julkaistiin kesäkuun alussa.
Totuus kuitenkin on että kyse on vanhasta indicasta uusilla mausteilla.. tai ei edes ihan kovinkaan uusilla mausteilla. Useista kappaleista puuttuu elementtejä jotka tekivät niistä suomen kielisinä versioina rakastettavia. Kielenä englanti ei toimi odotetulla tavalla, eikä indican hienot ja aistikkaat sanoitukset pääse oikeuksiinsä täydellisesti kun laulukielenä ei ole enää äidinkieli. Sovitukset jättävät paikoin toivomisen varaa ja tunnelma on hiottu liikaa kansainvälisille markkinoille. Uudet videot ja vaatettaminen puolestaan kielivät rankasta tuotteistamisesta jota kansainvälisyys on tuonut mukanaan.

Olisin ehkä harkinnut kokonaan uuden materiaalin valmistelemista tälle albumille, nyt se on vain kopio paremmasta. Yleensä pidän englannin kielestä, ja käytän sitä mielelläni - mutta tälle levylle olisin vain toivonut jotakin ihan muuta. Vanhat kappaleet uusilla kuorrutuksilla eivät takaa myyntimenestystä suomalaisten fanien keskuudessa - mutta suon kuitenkin kaiken tukeni maailman valloitukselle. Ehkä pohjoismainen mystiikka vetoaa nyt paremmin maailmalla. Japanin markkinoilla suomalainen musiikki on ollut jo pitkään tapetilla, ja saksa alkaa myös olla käyty lävitse. Olisiko seuraavaksi luvassa pohjois amerikan valloittaminen?

Persoonallinen lauluääni kuitenkin pelastaa tämän levyn, ja arvostan bändiä edelleen. Vaikka täysin huomiotta ei voi tätä tempausta jättääkkään. Uusi indica ei miellytä minua, joten odotankin innolla seuraavaa suomenkielistä materiaalia.
3/5

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Pyhät Tepot: Täältä Tulee Pyhät Tepot (2010)

Ensikosketukseni Teppoihin tuli PMMP:n keikalta Helsingin Nosturilta. Esitys oli kieltämättä mielenkiintoinen ja myös mieleenpainuva. Musiikki ei ollut ihan sellaista jota välttämättä kuuntelisin - mutta kun huomasin heiltä tulleen kokonaisen albumin mielenkiintoni heräsi.

Pyhien Teppojen debyytti: Täältä tulee pyhät tepot, on mielenkiintoinen kokonaisuus kesämusiikkia. Jotenkin tämä tyyli ei kuitenkaan sovellu pitkiin kuunteluihin, eikä tätä jaksa muutenkaan kovin pitkään. Hatunnosto yhtyeelle menee kuitenkin omaperäisyydestä, ja virkistävyydestä. Kappaleet hauskuuttavat tai sitten eivät, mutta mieleenpainuvat sanoitukset ovat tietenkin aina pelkkää plussaa. Tuntuu hieman siltä että useisiin kappaleisiin syntyneet ns. lentävät lauseet ovat juuri kännisekoilun ja ehkä tajuntaa laajentavien kokemusten summaa. Esimerkiksi: "Me ollaan vitun seksikkäitä jätkiä, seksikkäitä jätkiä"

Kokonaisuus on hiottu oman näköiseksi, ja menestyksen tavoittelu kerrankin omaperäisellä otteella on ihailtavaa ja kunnioitettavaa. Tätä tuskin tulette juurikaan kuulemaan radiosta, mutta esimerkiksi spotify ei petä tälläkään kertaa.

Se miten pitkälle tämä yhtyettä kantaa kaupallisessa maailmassa jääköön vielä arvoitukseksi, toivon yhtyeelle kaikkea hyvää - mutta heidän levyään en taida mennä hankkimaan.
2/5

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Marja Tyrni: Tortturalli (2010)

Koko levy on käsittämättömän kamalaa ulinaa ja hirveätä roskaa. Ehkä tämän vuoden pahin rahastus, ja samalla huonoin albumi. Musiikista ei voi oikeastaan puhua, sillä tämän kaltaista ääntä saisi lähes jokainen teinipoika tietokoneellaan aikaiseksi - ilman Marja Tyrniä siis tietysti. Käsittämätöntä roskaa.
0/5

PS. Sori vaan Marja, olet ensimmäinen tuomiotava joka saa näin huonot arvosanat.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Mikasta

Olen aina semisti tykännyt Mikan (UK) musiikista, mutta nyt jotenkin varkain mieheltä on tullut kaksi erittäin hyvää kappaletta. Näin eilen after hourssissa MTV:llä "rain" kappaleen musiikkivideoineen, ja olen erittäin vaikuttunut. Nokkelaa ja kaunista musiikkia sekä ihanan mystinen musiikkivideo. Tässä olkaa hyvä:


Toinen kappale on tuosta kick ass elokuvan soundtrakilta. Kick ass. Tässä olkaa hyvä:

Sex And The City 2 - Sinkkuelämää 2 (USA, 2010)

En kuulu niihin blogaajiin jotka olivat kutsuvieras ensi-illassa, mutta ensimmäisenä virallisena päivänä olin kyllä katsomossa. Päälimmäinen tunne elokuvasta on orastava pettymys. Ilman kunnollista tarinaa on vaikeaa rakentaa useita katselukertoja kestävää elokuvaa, kunnollinen tarina olisi pelastanut tämän elokuvan.

Elokuvassa pyritään viihdyttämään katsojille tutuilla maneereilla ja henkilöhahmoilla, ratsastetaan muodin ja aikuisten naisten ahdistuksen sekä sinkkuelämälle ominaisen pikkutuhmailun maailmassa. Vitsit jaksavat naurattaa, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Varsinkin kun niistä suuri osa perustuu maneereihin jotka ovat tulleet erittäin tutuiksi jo sarjan aikana. Vetää varmasti lippukassoille porukkaa ja faneja kuin pipoa, mutta ei tämä elokuvallisesti katsottuna ole mikään menestystarina. Ei totisesti. Silti jokaisen sinkkarifanin pakkohankinta sitten kuin tämäkin joskus kauppoihin saadaan.

Tämä taitaa todella ja toivottavasti olla sinkkareiden päätös, sillä enää toista yhtä huonosti rakennettua elokuvaa ei tämä mitenkään kestä. Eikä siihen taitaisi mitenkään riittää materiaaliakaan.
3/5 
(Kuvat: New Line Cinema)

maanantai 31. toukokuuta 2010

Anna Puu: Sahara (2010)

Myönnettäköön että olen jo aiemmin arvostellut aika kovin sanoin Anna Puun ensimmäistä levyä - hänen äänensä jakaa minutkin puoliksi, ja minun on edelleen erittäin vaikea ottaa vakavasti hänet idolsin takia. Olen jotenkin edelleen ärtynyt hänen jatkuvasta yliarvostamisestaan - olkoonkin että myös hienoja kappaleita ja saavutuksia urallaan on. Koska koko levy tuntuu hittitehtailulta johon on levy-yhtiö palkannut mukaan ammattilaisia sieltä sun täältä - tuntuu kappaleisiin tarttuminen olevan jotenkin poikkeuksellisen vaikeaa. Myyntiinhän tämä levy on tehty. Se tästä paistaa läpi vaikka pitäisi silmät kiinni.

Erikoismaininta on pakko antaa kauniille levynkannelle, ja samaan sarjaan kuuluvalle nettisaitille (www.annapuu.fi) hienoa työtä!

Mitä sitten musiikkiin tulee ovat sanoituksen jälleen kerran oivaltavia, paikoin jopa tekotaiteellisen nokkelia, musiikki toimii rauhallisena kesä sunnuntai musiikkina, juuri sopivasti kesän kynnyksellä julkaistuna. Kaupallista menestystä povaan tällekkin levylle mielelläni, mutta musiikki ei vaikuta minua täysin. Albumi on keskinkertaista listapoppia joka sopii hyvin kesään - eikä ärsytä ketään vaihtamaan radiokanavaa. Juuri sellaista kuin sen on tarkoitettu olevankin.

2/5

perjantai 28. toukokuuta 2010

Pariisin Kevät: Astronautti (2010)

Pariisin kevät tekee sen taas! Edellinen levy Meteoriitti (2008) oli loistava albumi, jonka jalanjäljissä Astronautti jatkaa. Sanoituksiltaan pariisin kevät on aina ollut omaa luokkaansa, eli sanoituksia joita kaikki eivät voi ymmärtää. Tunnelma on raukean haikea lähestulkoon kautta levyn, tätä on hyvä tunnelmoida.

"äiti mä en tiedä mistä nämä laulut kertoo
nielaisen auringon, loistan valoa ja 
rakkautta vastaantulijoille
ja tämänkin kylän noidille"

Sovituksineen ja miellyttävine saundimaailmoineen koko albumi on täynnä toinen toistaan riemastuttavampia hittejä. Levy on alusta loppuun saakka hienosti askarreltua pop musiikkia. Tätä levyä on todella helppo suositella kaikille hienon kotimaisen musiikin ystävälle - ja ennen kaikkea niille jotka arvostavat sanoituksia samassa määrin kuin minä.

Upea kokonaisuus 4/5

tiistai 11. toukokuuta 2010

Lady Gaga: Remix (2010)


Rahastus haisee kauas, olkoonkin niin - Lady Gagan The Remix albumi on tutustumisen arvoinen setti kaikille elektronisen musiikin ja tanssimusiikin diggareille. Suosittelisin ennen kaikkea myös dj-ihmisille yms musiikin parissa työskenteleville.

Levyltä löytyy vaihtoehtoinen versio kaikille Gagan hiteille, joillekkin kahdesti. Tältä levyltä luulisi läytyvän jokaiselle ladyn fanille jotakin. Tämä on vähän tällainen epä albumi ja ei vaikea muutenkin.. joten jätän ihan suosiolla arvioimatta kyseisen räiskäleen pisteillä.. Totean vain että kyseessä on hieno lätty kaikille joita tanssimusiikki miellyttää.

tiistai 4. toukokuuta 2010

Maija Vilkkumaa: Kunnes Joet Muuttaa Suuntaa (2010)

Ihan ensinnäkin pitää todeta kaikille että vaikka olenkin suuri Maijan ystävä, yritän pitäytyä objektiivisessa arvioinnissa. Asiaan. Maija on edelleen Maija, leikittelevä tarinankertoja jonka musiikissa on oleellisena osana suuret tunteet, lähteminen, ja erilaiset kohtalot. Tämä albumi on kenties inhimmillisin levy pitkiin aikoihin. Albumilta on selvästi havaittavissa vanhentumisen teema:

"Ja kun tahtia lyö
Dingo ja Yö
Marleena itkee kun on lapset ja kauhea työ
Huomenna meen
Eteiseen
Otan mun laukut häivyn pois
Sen mä teen
Oi mis on ne yöt jotka lenteli naureskellen"

Sanoituksellisesti Vilkkumaa on ollut aina omaa luokkaansa, ja hyvän bändin säestämänä myös erinomainen esiintyjä. Tämä albumi vaatii kuitenkin parikin kuuntelukertaa ennen kuin uskaltauduin tästä kirjoittamaan, mutta kun niihin tunteisiin pääsee käsiksi - voi ne tunnistaa myös itsestään jolloin levy toimii kuin nenä päässä.

Samaan aikaan uusi levy on rok rok ja kuitenkin taas pop pop. Mutta rajanvedot eivät mielestäni häily ikävästi, vaan esimerkiksi albumi huipentuu kahteen koskettavaan kappaleeseen ja kohtaloon kappaleissa: "Anteeksi" ja "Rakkautta, Vaatteet, Ruokaa" Kaikille Maija Vilkkumaan ystäville ehdottoman suositeltava hankinta - ja kaikille niille jotka pitävät tarinankerronnallisesta poprock musiikista nerokkailla sanoituksilla. Levy on tunnistettavaa Maijaa ja oiva kokonaisuus, tunteita herättävää ja musiikillisesti hiottua tuotantoa. Suositeltavaa kotimaista musiikkia.

4/5

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Mediamunakas: Badass Friday 2010

Tällä viikolla se tulee :D Nimittäin mediamunakas: Badass Friday 2010 - eli vuoden parhaat bileet. Tai niin minä ainakin luulen, tätä varten on nähty sen verran vaivaa joten on se kumma jos ei jengi tykkää. Badassin historia ulottuu vuoden 2009 syyskuulle jolloin järjestettiin sisäpiiriläisten mökkibileet nimikkeellä Badass Saturday. Hauskaa oli, ja idea juhlien kasvattamisesta uusiin mittasuhteisiin alkoi jauhaa ideakiviä takaraivossa. Suhteellisen lyhyellä varoitusajalla tammikuussa päätettiin yksissä tuumin että tämän kevään - ja koko vuoden parhaat juhlat järjestetään meidän toimestamme. Bändikiinnitykset tehtiin nopsaan ja tilat metsästettiin ja vuokrattiin. Matkan varrella on toki kaikkea muutakin teknistä järjesteltävää, ja kaikensorttisia juoksevia asiota ihan jo lupienkin puolesta. Nyt kun juhliin on enää pari päivää aikaa tuntuu aika hysteeriseltä, ei millään malta uskoa että tämä oikeasti tapahtuu.

Mukana on viisi bändiä, kaikki ystävät ja tuttavat sekä uskomaton tunnelma koko illan. Tämän vuotinen tapahtuma näyttää meille mihin suuntaan tästä lähdetään. Salaa ollaan haaveiltu että ensi vuonna olisimme jo kaksipäiväinen festivaali, vaan tuohon en vielä lähde kommentoimaan yhtikäs mitään. ;)

Sisäpiiriläisille mainittakoon että Badass Saturdayn valmistelut alkavat sitten välittömästi näiden kinkereiden jälkeen, tosin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Reindeer Spotting - Pako Joulumaasta

Reindeer Spotting - Pako Joulumaasta on yksi kevään kiinnostavimpia kotimaisia tapauksia, poikkeuksellisen karu kuvaus rovaniemeläisten huumenuorten elämästä. Kyseessä on dokumentti ilman ulkopuolista journalismia, kaikki tapahtumat on kuvattu itse ja henkilöt ovat aitoja. Mukana on arjen epätoivoa, pelkoa ja kierteitä, haaveita unohtamatta. Taistelussa elämä ja huumeet, voivatko yliampuviltakin tuntuvat haaveet olla joskus saavutettavissa?


Reindeer Spotting - Pako Joulumaasta on ensi-illassa tänään.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Poets Of The Fall: Twilight Theater (2010)

Poetsin neljäs ja uusin levy Twilight Theater ilmestyi jälleen varkain. Tämä on mielenkiintoinen yhtye ylipäätään. Kun kukaan ei osannut odottaa tuli megahitti lift jota seurasi ehkä vuoden paras kotimainen rock levy (Sings Of Life, 2005). Voittokulku jatkui, ja seuraava levy Carnival Of Rust (2006) oli jälleen suuri menestys. Siis lähes täydellinen albumi. Vaan kuinkas sitten kävikään? Melkein täydellisen levyn jälkeen on todella vaikea vastata odotuksiin, jotka bändi täytti tuolloin mielestäni vain välttävästi. Rvolution Roulette (2008) Myi hyvin, mutta olisi voinut myydä paremmin - itse en ikinä hankkinut tuota levyä omistukseeni vaikka olinkin pari vuotta aiemmin vannonut bändin nimeen. Uusin tuotos on jo parempi, muttei vieläkään yhtä hyvä kuin esimerkiksi Carnival. Lievästi sanottuna olin jälleen kerran pettynyt levyyn.

Musiikki on liian poppia ollakseen rokkia, ja toisinpäin. Kappaleista on vaikea sanoa mitä voisi kuunnella kovalla ja mitä tunnelmoida kynttilän valossa. Levystä on vaikeaa saada kiinni - ja sitä kautta vaikea saada kokonaiskuvaa sen sisällöstä. Joka kerta kun on muodostamassa sanoja peräjälkeen tulee jokin pilvi ja sotkee kaikki ajatukset. Sellainen on tämä levy. Aika inhottavaa kirjoittaa näinkin negatiivis sävytteisesti vanhasta suosikkibändistä, mutta pakko on yrittää edes jollain tasolla olla objektiivinen.

Ei jotain pahaa kuin jotain hyvääkin. Levyn lyriikat ovat kuitenkin jälleen kerran omaa POTF luokkaansa, eikä loppujenlopuksi jää muuta mahdollisuutta kuin ylistää sanoituksien oivallisuutta ja kekseliäisyyttä. Musiikkikin on musiikillisesti ajatellen loppuun saakka hiotua, muttei kuitenkaan minulle tarpeeksi kuuntelijaystävällistä. Pakkausta pitäisi jauhaa montamonta kertaa, ja tästä syystä jo olen pari kertaa lykännyt tämän tuomion julkaisua.

Levy on hyvä, vaikka se voisi olla loistava. Tällä levyllä on raastavia lyriikoita ja hienoa musisointia - mutta se ei tällä kertaa jaksa kantaa loppuun asti kunnialla. Kyseessä on silti erittäin hieno kotimainen rock/pop albumi.
3/5

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Työpistehelvetti

Työpisteeni on kaaos. Ongelman voisi sivuuttaa jos työpöytä olisi poissa mielestä ja silmistä, jos sen voisi piilottaa tai työntää pois. Mutta ei.

Ja työpistettäni todella tarvitsen. Täältä käsin minä: Mailailen ihmisille, maksan laskut, shoppailen, blogaan, muokkaan valokuvia, päivitän verkkosivujamme (www.mediamunakas.com) sekä lisään sisältöä sosiaalisiin yhteisöihimme. Kirjoitan uusia käsiksiä, synopsiksia ja muuta hömppää. Etsin tietoa, dataan yleisluontoisesti ja viihdyn, kuuntelen ja ostan musiikkia sekä katselen ohjelmia ja videoita. En todella uskalla edes arvioida miten kauan viikossa vietän koneella. Referenssinä voidaan mainita että vapaapäivinä laitan koneen auki, menen keittämään kahvia, tulen koneelle ja poistun kun pannullinen kahvia on mennyt ja takalisto puutunut.

Aika moni joka ei tee koneellaan töitä ei voi käsittää sitä ajankäytön määrää joka tälläkin toosalla menee. Itse olen alani valinnut, joten se ei ole se varsinainen ongelma - Vaan se että mitä helvettiä minä teen tämän lastukasan kanssa?  Ostin edelliseen asuntooni muuttaessa suht kalliin työpöydän ja työtuolin. Tuoli olisi ollut täysin kaatopaikkatavaraa heti vuoden käytön jälkeen. Pöytä ei kestä enää yhtäkään muuttoa, enkä minä kestä tätä pöytää enää yhtään kauempaa. Pinta repsottaa, vetolaatikot eivät pysy. päälilevy on huonosti kiinni ja koko laitos on varsin hutera.

Kaboom. Pääsin koko roskasta eroon kertarysäyksellä, ja nyt minulla on työpisteunelma (työtuoli puuttuu vielä) Ratkaisuni:
Olin jo pidemmän aikaa haaveillut tästä ratkaisusta jossa pukkijalkojen päälle asetetaan valittu työpöytälevy - Itseäni miellytti valikoimista kaikkein eniten tämä, jossa on musta kuviointi. Säilytysongelma ratkesi kahdella pyörällisellä laatikostolla, jotka saivat paikat työpöydän molemmilta puolilta.

Kaveriksi pöydälle olen valinnut karpalo tuolin iskusta. Kangas tulee olemaan musta tai punainen. Saas vaan nähdä koska se sit saadaan tilattua :D

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Various Artists: Almost Alice (2010)


En antanut mitenkään huikeaa arvosanaa elokuvalle Alice in wonderland, harvoin myöskään huikesti pidän soundtrackeistä. Mutta tällä kertaa on ihan pakko ottaa tuomioitavaksi myös soundtrack: Almost Alice. Ensialkuun pitää mainita että levy haiskahtaa Disney Recordsin rahastukselta jo kilometrien päähän, yritän minimoida sen vaikutuksen arvosanaan.

Tämä vain sattuu olevan harvinaisen iskevä kokoonpano artisteja ja tuotoksia, mukana on monenlaisia tyylejä ja laulajia - lopputuloksena varsin mukiinmenevä setti elokuvamusiikkia. Materiaaliin on imetty runsaasti vaikutteita elokuvasta ja novelleista - esimerkiksi The Lobster Quadrille (Franz Ferdinand) ja You Are Old, Father William (They Might Be Giants) Ovat sanasta sanaan suoria runoja vanhasta Alicesta. Myös muut kappaleet kunnioittavat suurelta osin tunnelmaltaan ja sanoituksiltaan elokuvan ja tarinan henkeä, hämmentävän hyvin suorastaan. Henkilökohtaiset suosikkini levyltä ovat Avril Lavignen Alice, ja Shinedownin Her Name Is Alice. Levyllä on mukana myös Virolaista väriä, pop laulaja Kerlin esittämä kappale Tea Party oli järjestyksessään toinen single lohkaisu albumilta.
 Myös muita teemaan sopivia kappaleen nimiä löytyy. Fell Down A Hole (Wolfmother) tai Painting Flowers (All Time Low) ovat osuvimmasta päästä.


Teos on kokonaisuutena onnistunut ja se kuuluu todellisen fanin levyhyllyyn, muille tätä on kuitenkin aika vaikea suositella yksittäisiä kappaleita lukuunottamatta. Levyllä on paljon hyvää, muttei se silti jaksa vakuuttaa täysin - pääosin varmaankin johtuen ällömassiivisesta kaupallisesta taustastaan. Kaikki kunnia hienoille artisteille jotka ovat saaneet tehdä töitä tämän hienon pakkauksen eteen. Tämä voisi hyvinkin olla vuoden paras soundtrack.
4/5

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Jenni Vartiainen: Seili (2010)


Ei käy kiistäminen, Jenni Vartiainen on nyt virallisesti yksi suomen suosituimmista pop artisteista - Seilin ensimmäinen sinkku en haluu kuolla tänä yönä nousi välittömästi suomen radiokanavien soitetuimmaksi kappaleeksi, eikä syyttä! Täytyy sanoa että edellisen Ihmisten Edessä (2007) jälkeen saappaat täytettäviksi ovat kasvaneet suurensuuriksi. Yksi asia ei selkeästikkään ole muuttunut, albumi on edeltäjänsä tapaan loppuun saakka hiottu timantti. Levyä ei ole hosuttu tai kiirehditty - ja levy-yhtiön vaikutukset tuntuvat olevan varsin pieniä. Levy on siis suoraan kuin Jennin sydänlihasta revitty tuotos. Herkkä, koskettava ja samaan aikaan veijaileva ja hehkuva. Timantti suomalaisen musiikin vuodessa 2010.

Levyn parasta antia ovat kenties juuri sanoitukset jotka todella ovat keskittymisen arvoisia. Sanomallisia - eikä niinkään tyhjänpäiväisiä tilulilutteluja. Valitettavasti yhdistettynä musiikkiin useissa kappaleissa syntyy hieman usvainen, jopa vaikeasti tartuttava tunnelma. Albumi tarvitsee eittämättä usean kuuntelukerran ennen kuin se lopullisesti alkaa toimia. Vaan ei jotain hyvää jollei pahaakin, levy on ehdottomasti parasta mitä tällähetkellä suomesta on soittolistoille tarjota, mutta jääkö tämä levy edeltäjänsä tavoin eloon?

Kun levyyn pääsee sisään, on se pelkkää tunteiden ilotulitusta. Ei huono, ei keskinkertainen, vaan ehdottomasti mukana vuoden parhaiden albumien kärkipäässä.

Äänekkään vastalauseen haluan myös laittaa ennakkomyynnille, yhteistyössä iltasanomien kanssa. Koska ilta-sanomat on ala-arvoinen lehti odotan kiltisti että levy tulee oikeisiin levykauppoihin. Muuten olisin ladannut levyn jo itunesista mutta haluan omistaa tämän cd:n ihan oikeasti. Siihen saakka tyydyn spotify:n mahdollisuuksiin.

Levy on loistava kotimainen pop albumi, jota voi varauksetta suositella kaikille jotka pitävät herkästä tunnelmoinnista, tai Jennistä muuten vaan.
5/5

Ps. Ensimmäinen tuomioitavani joka saa täydet pisteet! Hyvä Jenni!

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Tuomio: Alice in wonderland (USA, 2010)

Aluksi en ollut edes menossa katsomaan tätä elokuvaa, mutta kuinkas sitten kävikään. Jouduin salaliiton uhriksi ja päädyin kuitenkin käyttämään pari tuntia elämästäni elokuvan parissa. Kaikille jotka ihmettelevät miksen halunnut mennä katsomaan elokuvaa todettakoon etten siedä "yli hypettämistä." Sama pätee moneen asiaan, jos jotakin uutta tv sarjaa mainostetaan joka ikisellä mainoskatkolla on hyvin epätodennäköistä että alan sitä seuraamaan. Sama pätee elokuvia, esimerkiksi avataria en todellakaan aio mennä katsomaan. Mutta takaisin aiheeseen.


Sanottakoon nyt suoraan etten oikein pitänyt näkemästäni. Elokuva ei lunastanut kaikkia hypetyksiään, vaikka olikin toki ihan näyttävä ja hyvin toteutettu tapaus. En niinkään haluaisi haukkua teknistä toteutusta, vaikkakin alan jo hieman kyllästyä tähän jatkuvaan 3D ympäristöjen ilotulitukseen. Tarina oli.. no tarina. Casting oli suoritetty hyvin ja mielestäni näyttelijät suoriutuivat erinomaisesti. Vaan eipä siinä muuta - en osaa sanoa mitään. En odota elokuvaa dvd:lle, enkä olisi ehkä menettänyt mitään vaikken olisi katsonutkaan sitä. Inhottavaa ja ikävää todeta mutta meitä on taas vedetty höplästä. Elokuva rahastaa mainekkuudellaan ja toteutuksellaan antamatta kuitenkaan katsojille mitään erityistä tai erityisen hienoa. Kokonaisuus oli kaunis ja ok elokuva - ei yhtään sen enempää.

Lopputulos on kuitenkin katsottavaa ja teknisesti loppuun saakka hiottua tuotantoa, suosittelen elokuvaa kaikille jotka kokevat tällaisen maailman läheisekseen.
3/5

torstai 25. maaliskuuta 2010

Villiinny runosta

Runo on ihana. Siis se on jotain niin herkullista kuin vain astiastolta voi toivoa - Jos minulla ei jo olisi kaapistot täynnä astioita hankkisin ehdottomasti ne täyteen runoa.